maanantai 26. syyskuuta 2011

Creutz-painotteinen retki itään

Lauantaiaamuna starttasi kauden kuudes (tai 7. jos Saarenmaa lasketaan) ja viimeinen bussiretki, joka oli tällä kertaa Historian Ystäväin Liiton järjestämä. Rutinoituneena osallistujana jätin etukäteisselvittelyn tekemättä ja olin näin täysin suu auki saapuessamme Pernajan Malmgårdin pihaan. Onko Suomessa tällainen?
Sisätilan hienoudessa tunsin olevani lähes tulkoon mukavuusalueeni ulkopuolella. Vasta kun muistin, että esi-isäni n:o 1 oli ollut seinällä komeilleen Lorentz Creutzin kotisaarnaajana ja esi-isä n:o 2 toisen taulun miehen kanssa yhtä aikaa sotavankina Tobolskissa, helpotti hetkeksi. Mutta kun esittelykierrosta meille pitänyt kreivi Creutz veti alakerran kirjastossa hyllystä 1700-luvun kirjan, johon hänen esi-isänsä oli etukanteen merkinnyt ostopaikan ja hinnan (siis 1700-luvulla), olin taas maailmassa, johon en ole tottunut. Kuulemma on hyväksi kokea ennen kokematonta, joten suosittelen lukijoilleni lämpimästi kartanoon kesäisin järjestettäviä yleisökierroksia.

Kakkoskohteena oli Pernajan kirkko, joka oli kiva nähdä livenä taannoisen Agricola-dvd:n jälkeen. Aikaa ei ollut paljon, mutta ehdin ihailla 50% kirkon hautajaisvaakunoista. Creutzit mukana, tietenkin.

Kirkon jälkeen oli vuorossa Sarvilahden kartano, jonka omistaa Svenska Litteratursällskapet. Päärakennus on edelleen viimeisen omistajasuvun edustajien yksityiskoti ja saimme esittelyn itse emännältä. Juhlasalissa ihailimme jälleen Creutzien kuvia ja palasia historiaa, kuten pitkän varren päässä olevaa asetta (en uskalla arvata oikeaa termiä), joka oli kulkenut itsensä Kustaa II Adolfin hautajaiskulkueessa. Kaikki vanhalta näyttänyt ei kuitenkaan sitä ollut. Ruokasalin kaakeliuunien olisi voinut luulla olevan 1700-luvulta, mutta sotilaiden joukosta löytyi sisällissotamme osapuolet:

Lounastimme historiallisessa ympäristössä Loviisassa ja saimme kaupungissa kiertoajelun. Kaupunki vaikutti samalta kuin viime käynnilläkin.

Viimeinen kohde oli Ruotsinpyhtään ruukki. Högfors-katastrofin jälkeen (ks. kommentti) en uskalla referoida saamaamme mainiota opastusta, mutta ellen kaikkea (taas) väärin ymmärtänyt, alla olevissa kuvissa näkyy 2 yksityiskohtaista sepän sopimusta 1800- ja 1900-luvun vaihteesta, pehmusteita olkapäälle taakankantajille, spriin avulla kirjaan kopioituja laskuja sekä todella viehättävä 1700-luvun lopussa rakennettu kahdeksankulmainen puukirkko. Niin ja ruukin perusti Creutz-suvun edustaja.

4 kommenttia:

Kari Hintsala kirjoitti...

"(...)kuten pitkän varren päässä olevaa asetta (en uskalla arvata oikeaa termiä), joka oli kulkenut itsensä Kustaa II Adolfin hautajaiskulkueessa."

Oliko terä symmetrinen jolloin kyseessä on partisaani vai epäsymmetrinen jolloin kyseessä on hilpari?

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Onneksi otin valokuvan, ettei tarvitse luottaa muistiini. Olisin nimittäin väittänyt epäsymmetriseksi, mutta se oli kyllä juuri tuollainen blogisi partisaani. Tekstissäsi esiintyvä salkoase olisikin ollut loistava yleistermi.

Anonyymi kirjoitti...

Olisiko tuolta Sarvilahdesta enemmän kuvia laittaa tänne?Millainen kierros siellä oli?

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Suurimman osan ajasta olimme yläkerran juhlasalissa. Siellä on ikkunoita kolmella seinällä eivätkä valokuvaustaitoni riittäneet onnistuneeseen otokseen. (Kommentissa mainitsemani asekuva esim julkaisukelvoton.) Koska kyse on yksityiskodista muut näkemämme tilat eivät kutsuneet kameraani. Meille esiteltiin kakkoskerroksessa kirjasto ja kamari, alakerrassa eteishalli ja ruokasali. Ulkomuistista.

Jäin siihen käsitykseen, että Sarvilahteen ryhmät pääsevät (ruotsinkielisillä) suhteilla.