Sinne pääsy osoittautui ilman omaa tai vuokra-autoa pieneksi produktioksi. Kuressaaresta Orissaareen oli useita bussivuoroja päivässä, mutta viimeisen viiden kilometrin matkalle ei tuntunut löytyvän apostolinkyytiä parempaa vaihtoehtoa. Minua ei käveleminen haitannut ja lähdin talsimaan. Heikompikuntoisempi ja peräänantamattomampi matkakumppanini onnistui paikalta poistuttuani järkkäämään epävirallisen vuokra-auton, johon minut poimittiin vähän ennen viimeistä tienhaaraa.
Useamman vuoden projektilla rauniota on kunnostettu turistikohteeksi. Aikaan oli saatu mm. komea opastuskyltti, katos ja puutralleja. Pari ohjauskylttiä raunioille, niin a vot. Ehti raunion päällä pyöriessä nimittäin mennä jo usko sisätilojen löytymiselle. Mutta oiva matkakumppanini pysyi lähempänä maanpiintaa ja oivalsi oikean aukon.
Pienet portaat alas ja tunnelmavalaistus syttyi paljastamaan viehättävän tilan. Etukäteen neuvotulla taskulampulla oli käyttöä, sillä maalattia oli osin epätasainen. Suuren osan kuvista otin niin, että digikameran näyttö oli mustana ja vasta salaman välähdettyä selvisi mihin olin tähdännyt.
Holvit eivät ehkä olisi muualla tuntuneet miltään, mutta täällä... Juuri näiden alla on tutkimuskohteeni Olof Ångerman kävellyt! Säilynyt osuus on linnan asuinrakennuksen alin kerros ja raunion päällä olin toisen kerroksen jäänteillä. Sieltä avautui ihanat näkymät kohti Muhua, joka erottui taivaanrannassa. Kauniina kesäpäivänä ei voinut kuin nauttia ja jokseenkin epätoivoisesti yrittää tavoittaa ajatusta 25-vuotisesta sodasta, jolloin tämäkin salmi oli potentiaalinen vihollisten tulokanava.
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Olofin residenssi katsastettu
Palattuani viime torstai-iltana viiden päivän Viron reissulta yllätyin laskettuani käyneeni viidessä museossa. Tällä kertaa ne eivät olleet kohteena vaan bussipakettimatkalle lähdön innoituksena oli Saarenmaan Maasilinna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Pian Eestin vapauduttua olin viikon Kuressaaressa, vuokrasin itselleni folkkarin sieltä, ja kävin huolellisesti läpi jokaisen karttaan merkityn muinaislinnan, vanhan kirkon ja tietysti myös Kaalin kraatterin. Kuvasin Karja kirikin merkilliset maalaukset, ja tein muistiinpanot myös saaren ainoasta harjulinnasta, ihan vain oman Rapolan linnan umpeenkasvaminen mielessä. Hankin samalla matkalla myös kaiken löytämäni arkeologisen ja historiallisen materiaalin. Oli tosissaan tehokas ja muistettava matka!
Minä ostin Saarenmaata kierrellessäni Kaalin koulun pihalta lanttukukon tapaisen piroskan, vaikka oli siellä niitä rautahiukkasten tutkijoita, joilta olisi voinut ostaa tutkimuslehtisiä maailmankaikkeuden synnystä.
Omaa sukuani olin etsimässä minäkin.
http://www.youtube.com/watch?v=VcAGDspPJBM&feature=related
En käynyt tällä kertaa Maasilinnassa ("Soneburg", joka on antanut nimensä ravintolalle Orissaaressa), mutta toukokuussa siellä tuli käytyä. Edellinen kerta oli yli kymmenen vuotta sitten, jolloin mitään kaivauksia ei vielä oltu tehty. Hämmästyttävä urakka, jota Tanskan valtiokin rahoittaa korvauksena tuhotöistä 1500-luvulla.
Onpas Saarenmaalla ollut vilskettä. Ruotsiksi ja saksaksi linna tosiaan Sonnenburg/Soneburg tms. Ja Tawaststjernan mielestä suomeksi Maasaarenlinna, mutta se muoto ei liene muualla esiintynyt.
(Kariav:n mainitsemassa Orissaaren raflassa söimme erittäin maukkaat kasviksilla täytetyt munakkaat.)
Omeleti singika söin aamupalaksi viime perjantaina Soneburgissa. Jokaisessa annoksessa oli koristeena ruusun terälehtiä tai orvokkeja.
Meillä orvokit.
Jos tänne eksyy vielä Orissaaresta innostuneita niin blogivinkki: Orissaare Ajaloo Toimkond.
Lähetä kommentti