Merkillisemmän miehen lapsuuskokemus

Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: Johan Viktor Johnsson. Kyläkirjaston Kuvalehden mukaan "merkillisempiä miehiä evankelislutherilaisessa kirkossamme" ja kelpasi näin numeron 1/1885 kansikuvaksi.

Pappisura ei minua kiinnosta, mutta juttu alkaa eloisalla kuvauksella, joka on mielenkiintoinen. Johnssonin isä, Iisalmen kappalainen, Johan Johnsson oli kuollut juuri ennen pojan syntymää 14.6.1832. Äiti Albertina Lovisa Lohman vuokrasi Lapinlahdelta kruununtilan perheen asumiseen ja elatukseen. Nuorimman pojan koulutukseen ei ollut rahaa, joten äiti yritti saada häntä sotilasuralle. Kuvalehteä (pitkästi) lainaten, pari kappalevaihtoa lisäten:

...päätti koettaa saada hänet sotakouluun, missä opetus ja kaikki hoito on vapaa. Sitä varten lähti hän omalla hevosella matkaaa tekemään Pietariin, jossa hänellä oli Suomen valtioministeristössä vanhoja tuttavia. Hevonen jätettiin vähä tälle puolelle Pietaria, ja tuossa suuressa pääkaupungissa menivät nämä Iisalmen matkamiehet suomalaisten rahtimiesten majaan. Liekö se kauhea meteli, mikä semmoisessa paikassa tietysti aina on ja nytkin oli vallalla, vaiko lie Nevan vesi vaikuttanut — poika sairastui jo sai potea 2 viikkoa umpeen.

Sitte lähti äiti häntä viemään ministeri-valtiosihteeri Rehbinderin luo. Semmoista komeutta, mitä siellä oli, ei ollut poika ennen nähnyt. Tulee vastaan herra kiiltävässä puvussa. "Tuo se nyt on se korkea herra", arvelee hän. Ei, se on vain hänen palveliansa. Sama erehdys, kun tulee toinen, kolmas jo monta muuta loistavaa herraa. Suuressa odotus-salissa saivat kauan odottaa, ennenkuin olivat ennen tulleet ehtineet käydä ministerin puheella.

Viimein tulee heidänkin vuoronsa. Heitä käsketään suuresta ovesta astumaan sisempään saliin. Sieltä tulee vanha mies, joka ei ollenkaan loistanut; olihan vain tavallisiin mustiin vaatteisiin puettu. Sentähden kävi, kun kävikin, niin hullusti, että poika ei kumartanutkaan niin, kuin ylhäisille pitää kumartaa. Ja kun äiti soi sanoneheksi, etta hän aikoisi poikansa sotamieheksi, laski Rehbinder kätensä pojan pään päälle ja nyökäytti sitä, sanoen: "miten sinä kelpaat sotamieheksi? sinä osaa kumartaakaan!" Mutta poika, muistaen äitinsä neuvoa, että ministeriä pitää kutsua Eksellensiksi, vastasi: "mitä minä, Teidän Eksellensinne, en vielä osaa, sen aion oppia." Rehbinder oli erinomaisen ystävällinen, neuvoi kumminkin viemään poikaa kotipuoleen ja panemaan johonkin kouluun, antoi myös 100 ruplaa apua, jonka Armfelt (sittemmin ministeri-valtiosihteeri) maksoi kansliassa. Niine hyvineen saivat lähteä paluumatkalle.

Eli ei sotilaaksikaan kuka tahansa päässyt. Johanin uran perustiedot voi lukea ylioppilasmatrikkelista, jossa äitinsä sukunimi on kirjoitettu Luthman. Vanhempien avioliitto ei Hiskistä pulahda ulos, syntyneitä lapsia kaksi: Carl Alfrid s. 25.2.1826 Tuusniemi (Albert: Lov: Luthman 27) & Mathilda Juljana s. 21.4.1828 Ilomantsi (Albert. Soph. Lovisa Luthman 30). Albertina siis syntynyt vuoden 1798 paikkeilla. Hiski tarjoaa uskottavan syntymän Askaisista 13.5.1798, vanhempina "Cornett Luthman" ja "Fru född Haarman". Isän sotilastausta selittää toimintaa Pietarissa. Albertinan sisaruksien kasteista saadaan pariskunnalle täydellisemmät nimet Petter Johan Luthman & Juliana Helena Haarman. Näiden perusteella Google löytää Genos-artikkelin, jossa Albertina Lovisan elämä summeerattu

s. Askaisten Ahtisissa 13.5.1798, kuoli poikansa, henkikirjoittaja Karl Alfred Johnssonin luona Joensuussa 17.3.1866. Muutti Lemusta Maskuun 1813 sekä samana vuonna Ruotsiin, missä oleskeli pormestari Stichaeuksen lesken perheessä Dagarössa. Muutti tämän perheen kanssa Tukholmaan 1817 ja Naantaliin n. 1818. - Puoliso Naantalissa 21.1.1821 sittemmin Iisalmen kappalainen Johan Johnsson (alk. Soininen), s. Leppävirran Soisalossa 7.7.1797, kuoli Iisalmella (nyk. Lapinlahti) Väärnin pappilassa 20.12.1831. Miehensä kuoleman jälkeen leski asui Väärnissä vuoteen 1838, jolloin hän vuokrasi vänrikki Savanderin virkatalon nimeltä Pienlahti Ulmalan kylästä. Vuodesta 1842 hän vuokrasi Johan Sonnisen leskeltä Lampaanjärven kylän Laidinniemen tilan ja vuonna 1852 hän muutti poikansa luokse Joensuuhun. Albertina Lovisa sairasti vaikeaa nivelreumaa, joka varhain teki hänestä ramman.