Polkupyöriä

"Talvi kului kuin sairaudessa, itsetiedottomassa horrostilassa niinkuin karhulla, eikä siitä näyttänyt alkavan loppua tullakaan. Kun hän heräsi asemaansa ymmärtämään ja näki yhä vaan lunta satavan, pui hän nyrkkiä taivaalle ja kiroili kinoksia Helsingin kaduilla, jotka eivät muuta kuin kohosivat.

Mutta vihdoin lakkaa lumen tulo, vihdoin alkaa pistää paljasta katua esiin… Jo laskiaisesta on hänen pyöränsä seisonut pumputtuna ja voideltuna hänen huoneessaan. Jo viikkoa ennen kuin ajurit ottivat rattaansa esiin, nähtiin hänet hepoaan rääkkäämässä yökylmän kovettamilla kaduilla.

Hän ajaa nyt varmasti ja vakavasti, ei horju eikä kaadu, näennäisesti tyynenä ja arvokkaana. Mutta verissä palaa kuume, silmissä outo tuli, hänellä on joku paha mielessä. Hän miettii lähteäkseen polkupyöräretkelle ympäri Suomen, ei tyydy enää Helsinkiin ja sen ympäristöihin.

Varmaankin tulette hänet vielä näkemään, milloin siellä, milloin täällä. Jos tyynenä kesäisenä yönä käyskelette maantien viertä ja kuuntelette käen kukuntaa tai lahorastaan laulua… jos korvaanne sattuu sähisevä ääni… jos sieltä karkaa esiin, sieramet suurina, suu auki, silmät kuin vihasta veripunaisina joku outo olento… vapiskaa häntä, varokaa itseänne, hypätkää ravin taa, se on hän… hän voi purra teitä ohi mennessänne… hänen raivonsa voi tarttua teihinkin!"

Näin kirjoitti Juhani Aho kokoelmassaan Sanomalehtimiesajoiltani. Kirjoitus oli julkaistu alunperin vuonna 1898. Vielä vuonna 1914 polkupyöräily vaati Helsingissä erityiset määräykset, jotka oli otettu käyttöön 1895.

Huhtikuun Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen jutussa kerrottiin polkupyörähistorian harrastajien yhdistyksen Vanhat Velot kirjahankkeesta: kotimaisten polkupyörämerkkien esittely. Luettelo toistaiseksi löytyneistä on yhdistyksen verkkosivuilla ja jos jollain on tietoa niistä tai muista merkeistä niin yhdistyksen puuhahenkilöt varmaankin arvostavat yhteydenottoja.