Esihistorian esityksissä on toki mainittu milloin on arveltu siirrytyn kankaisiin vaatteisiin, mutta vasta tämä kirja avasi silmät kehitykselle, joka siihen vaadittiin. Kasvi- ja eläinperäisten kuitujen löytäminen sekä käyttöönotto. Kehräys tai muu langanmuodostustekniikka. Langan kertaus sen vahvistamiseksi. Kangaspuiden kehittäminen.
Koska tekstiilit ovat maatuvaa aineista, kirjoittaja oli käyttänyt monipuolisesti lähdeaineistoa kootessaan historiaa. Nuolenpääkirjoituksella on kerrottu villan ja kankaiden kaupasta 4000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ja Milon Venus todennäköisesti kehräsi lankaa ennen käsiensä katkeamista.
Kankaiden ohella kirja esitteli vaatteiden kehitystä. Ikinä en ollut kuullut pronssiajan läpi-näkyy-ja-lämmintä-ei-pidä naru-minihameista. Niitä pidettiin jo kiviajalla, että siitä vaan uusiokäyttöön! Jos ilmasto vielä lämpenee, siis.
Kuva on Tukholman historiallisen museon näyttelystä, jossa hame esitettiin eksoottisen tanssijan asuna. Museossa oli esillä myös jäänteet villakankaasta, jota oli käytetty viittana jonkin aikaa ennen ajanlaskun alkua. Kudottu kukonaskel-mallilla, joka vaikuttaa aika edistykselliseltä. Mutta Itävallan suolakaivoksilta on löytynyt 800 eKr. ruudullista twilliä, joka ei käytännössä eroa nykyajan skottiruuduista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti