torstai 1. tammikuuta 2026

20. sukututkijan loppuvuosi, 1. päivä

Topi Vickstedtin kansikuva Tuulipää 1/1913

Viime vuosi meni suoritusputkessa, joka oli osin stressaavaa, mutta parempi vaihtoehto kuin edellisen vuoden aikaansaamattomuusdepis. Yritän parhaani mukaan tottua pitkiin julkaisuprosesseihin eli siihen, että tuloksia alkaa ilmestyä vasta tänä vuonna. Viime vuonna olisi voinut tulla ulos kaksi vertaisarvioitua artikkelia, mutta vuoden päättyessä listalla oli vain katsauksia.

Paskin juttu viime vuodessa oli tajuta, että toinen suomalainen historiantutkija oli tarttunut ruotsalaisiin 1700-luvun sanomalehtiin, mutta ei ollut nähnyt tarpeelliseksi väitöskirjani avaamista eikä osoittanut kiinnostusta kommunikointiin. En siis edelleenkään ole merkittävä tai merkityksellinen tutkija. Mutta onnistuin hankkiutumaan kahteen ulkomaiseen mediahistorialliseen seminaariin, joissa tapasin jopa ihmisiä, jotka halusivat keskustella kanssani. Ja kaikkein tärkeintä on se, että jokaisesta kirjoitushankkeesta opin itse jotain uutta (tai unohtunutta).

Vuoden lopussa sain jatkon vierailevan tutkijan asemaan Helsingin yliopistossa, joten vielä tänä vuonna esitän akateemista tutkijaa. Ideoita niin tieteellisiin artikkeleihin kuin tietokirjoihin on enemmän kuin ehdin elinaikanani toteuttaa. Osin siksi, että olen dokumentoinut tänne blogiin ituja ja ideoita, joten yritän pitää julkaisun käynnissä tänäkin vuonna. 

Viime vuoden blogiteemoja oli Helsingin viljelmien selvitys, joka alkaa olla finaalissa, pelit ja leikit, digitaalisina nykyään saatavina olevat lääninkanslioiden painetut kuulutukset, joissa on vielä läpikäytävää ja ehkä myös kirjoitettavaa, sekä sanomalehtikirjoittajien elämäkertaluonnokset, joita tulee tänä vuonna varmasti lisää. Viimeksi mainittuun ei vaikuttanut yhdestä tekstistä saamani mukava palaute, mutta oli se kivaa kuitenkin. Niinkuin toinenkin sähköpostiin tullut viesti ja kommentit täällä blogissa. Kiitos kaikille lukijoille!

Ei kommentteja: