Samassa 1840-luvun ylioppilasmuistelussa, jossa kerrottiin Runebergin patsaalle varastetusta hatusta, oli pätkä "professori G":stä. Förteckning öfver embets- och tjenstemän samt närvarande studerande vid Kejserliga Alexanders-universitetet i Finland, Vår-Termin år 1845 tuntee kaksi professoria, joiden sukunimi alkaa G:llä: Gabriel Geitlin ja Jacob Grot. Geitlin oli tuolloin vielä suhteellisen nuori eikä olisi launut viimeisiä sanojaan taloudenhoitajattarelle, sillä hänellä oli vaimo. Jacob Grot oli vielä nuorempi, joten joko etukirjaimessa tai tittelissä on ylimääräistä anonymisointia.
Eräs, joka alituisesti joutui alttiiksi ylioppilaiden pilalle ja oikuille, oli kaupungin silloinen kuuluisin "originelli", professori G. Hän kulki aina luennoille ja sieltä kotiansa lyhty kädessä. Joka aamu nähtiin tämä koukistunut, kuivunut olento harmaine viittoilleen, kuluneille vilttihattuineen, joka oli painunut aina nenänpäähän saakka, ja koukkuinen keppi toisessa ja lyhty toisessa kädessään kaupungin kaduilla. Jos jonkun kujeilijan onnistui piiloittaa lyhty, kuje, joka oli suuresti suosittu, ei professori poistunut koskaan kotiansa ilman lyhtyä. Uskollisesti odotti hän useamman tunnin ajan, siksi kun lyhty löytyi. Jos odotusaika tuli liian pitkäksi ja varas oli paatunut, hiipi professori vahtimestarin luokse ja lainasi häneltä lyhdyn päästäksensä kotia. Jos hän sitten seuraavana aamuna löysi lyhtynsä vanhasta paikastaan, teki hän kuulijoilleen seuraavan kysymyksen : "voivatko herrat sanoa, oliko minulla, kun minä tulin yksi tahi kaksi lyhtyä?"
Kerrotaan, että sama professori kuolinvuoteellaan sanoi emännöitsijälleen: "rakas Sofi, elkää unhottako lyhtyä". Se kädessään tahtoi hän mahdollisesti vaeltaa kohti suurta tuntemattomuutta, jonne ainoastaan kerran matkataan takaisin palaamatta. Vanha professori oli silloisen Helsingin ainainen ilon aihe. Ei kukaan ymmärtänyt häntä, useat ovat arvailleet, mutta useimmat ovat hänessä nähneet löyhkän, hajamielisen ja omituisen erakon. Kenties hän nyt harhailee eteenpäin suuressa pimeydessä elämän tuolla puolella, valaisten itseänsä suurimman arvoituksen ratkaisuun : kuoleman. — (Helsingin Kuvalehti 20.4.1912)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti