lauantai 26. tammikuuta 2019

1500- ja 1600-lukujen tutkimuksen päivät

Tänä vuonna minulta jäi 1800-luvun tutkimuksen päivät väliin, kun niiden kanssa päällekkäin järjestettiin Turussa ensimmäistä kertaa 1500- ja 1600-lukujen tutkimuksen päivät ja halusin nähdä jotain (upo)uutta. Torstain tutkimuksen teon edellytyksiin keskittyneestä ohjelmasta minulla ei ole mitään sanottavaa, mutta siitä varmaan järjestäjät kirjoittavat omissa verkkoraporteissaan. Sivustakatsojan fiiliksen ja aikakauden kuvitukseksi otos Wienin reissulta:

Perjantaina puhuttiin varsinaisista tutkimuksista, mikä oli mielenkiintoisempaa, vaikka jokaisella esiintyjällä oli käytettävänään vain 10 minuuttia. Ensimmäisenä kuuntelin kauppakomppaniatrioa. Heistä Katja Tikka tutkii oikeushistorian näkökulmasta 1600-luvun alkupuolella Ruotsin ensimmäisiä komppanioita, joiden malli saatiin Alankomaista. Tikan fokus on siinä mitä yritettiin saada aikaan, mutta hän totesi havainneensa, että tavoitteisiin ei päästy eli pääomia ei saatu kerättyä.

Henri Hannula tarkastelee vuosisadan lopulla Alankomaiden diplomaatteja ja miettii keiden etua nämä ajoivat neuvotellessaan Ruotsin kuninkaan kanssa välillä tätä kiristäenkin. Kaarle Wirta, joka ei sairastuttuaan päässyt paikalle on väitöskirjansa Dark horses of business : overseas entrepreneurship in seventeenth-century Nordic trade in the Indian and Atlantic oceans jälkeen aloittamassa tutkimusta, jossa seuraa tervakaupan rahavirtoja. (Väitöskirjastaan Wirta puhuu tällä verkkovideolla.)

Seuraavassa sessiossa puhuttiin vallankäytöstä ja oikeudesta. Riikka Miettinen on syksyllä aloittanut kolmen vuoden projektin, jossa paneutuu siihen, miten mieleltään poikkeaviin / mielisairaisiin suhtauduttiin kun heille ei ollut laitoksia eikä (ajan tavalla) koulutettuja hoitajia. Lähteinään ovat pääosin tuomiokirjat.

Miettisen tutkimuksen rajanvedon haasteista sain konkreettisen kokemuksen, kun ulkomuistista menin hänelle höpisemään yhdestä miehestä 1720-luvun Kokemäellä. Kotiin päästyäni tarkistin lähteet ja kyse olikin erikoisemman puoleisesta uskonnollisesta herätyksestä, johon viranomaiset olivat puuttuneet vääräuskoisuuden takia. Mutta minun silmissäni ei ollut "ihan tervettä".

Katinka Sarjanoja on aivan alussa myötävannomiseen keskittyvässä väitöskirjatutkimuksessaan, mutta uskalsi väittää Heikki Ylikankaan olleen väärässä kirjoittaessaan, että käytäntö kuului vai keskiaikaan. Sarjanoja oli löytänyt esimerkkejä jopa vuonna 1695 tapahtuneen virallisen lopetuksen jälkeen.

Maria Julku on pidemmällä väitöskirjatutkimuksessaan Pohjanmaan käskynhaltijoiden asemasta 1600-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä tuotti lukuisia muistipalaumia Olof Ångermanin vääntämisestä. Miten valtaa käytetään, miten toimenkuvia määritellään ja miten ne muuttuvat? Etäisyydet ja tiedon puutekin kuullostivat tutuilta, vaikka niiden suhteen Pohjanmaalla oltiin eri suuruusluokissa kuin Raaseporin voutikunnassa.

Kolmannessa sessiossa puhuttiin sodasta, josta en tajua mitään. Mutta oli kyllä jännää kuulla ääneen todettuna, miten Olli Bäckströmin kapinalliset ja Jaakko Björklundin aliurakointirakenteet resonoivat Afganistanin ja Lähi-idän edelleen käynnissä oleviin sotiin. (Bäckströmin tuoreeseen väitöskirjaan linkitin yhdessä muiden 1600-lukua käsittelevien opinnäytteiden kanssa viime vuoden lopulla.)

Elämän iloiksi ja kiroiksi otsikoidussa sessiossa Ilari Aalto kertoi Aboa Vetuksen kaivauksissa löytyneestä liitupiippukeskittymästä, joka oli ajoitettavissa 1600-luvun alkupuolelle ja täten yhdistettävissä kirjallisista lähteistä tunnettuun Anders Merthenin krouviin. Aallon hypoteesi on, että tupakointi keskittyi krouvin oven ulkopuolelle. Innostuneessa keskustelussa tarjottiin vaihtoehtoisena tulkintana, että kasa olisi syntynyt siivouksesta. (Jälkiajatus: miksei piipun paloille keksitty mitään uuskäyttöä? Eikö niillä olisi voinut pelata jotain?)

Marja Hartola kertoi tutkivansa menneiden aikojen ruokataloutta, mikä oli tietenkin minulle kiinnostava ja iloinen uutinen. Jenni Kuuliala jatkaa katolisten kirkon tuottamien lähteiden parissa ja miettii lääketiedettä ja elettyä uskoa uuden ajan alun Italiassa.

Päivien finaalissa Marjo Kaartinen kertoi, että latinankielisten tekstien kirjoittajien koneellisessa tunnistuksessa on saatu "aika jänniä tuloksia". Esityksen perusteella tämä minulta koko lailla piilossa pysynyt digihum-hanke Propreau tosiaan kuuluu onnistujiin.

P. S. Viime vuotisten opinnäyteharavointien vähäinen 1500-luku sopinee läntättäväksi tähän.
P. S. 2. Myös Kari Hintsala oli paikalla ja julkaisi jo oman näkemyksensä kokemastaan. Sotasessiosta oli saanut minua enemmän irti, ylläri-pylläri.

Ei kommentteja: