Rippikirjasta (1802-13 s. 129) näkyy, että Metsäsylttylä oli puustelli, jonka oli antanut vuokralle kapteeni Örnestadh Kalelasta. Helenaa lapsineen sivulle ei ole merkitty, mutta kylläkin kersantti Lindeströmin tyttäret, jotka toimivat lapsen kummeina. Mutta Maskun Kalelassa (1796-1801 s. 35, 1802-07 s. 40) jungfru Helena Ahlberg on listattu heti kapteeni Philip Örnestedtin ja tämän palvelijan jälkeen. Ehtoollismerkinnät puuttuvat vuodelta 1804, mutta jatkuvat tämän jälkeen.
Oikealla nimen kirjoitusasulla Philip Örnestedt löytyy ruotsalaisesta aatelis-wikistä. Sotilasuransa päätti sotavankeus Venäjällä, jossa hän kuoli 21.11.1808. Naimattomana.
Sama kuolinpäivä on tallennettu Maskun rippikirjaan (1808-13 s. 39), jossa Helena Ahlberg on merkitty muuttaneeksi Paraisille 1809. Vielä 19.9.1809 hän allekirjoitti ilmoituksen Åbo tidningiin (23.9.1809) Kalelan taloudenhoitajana.
Tästä ilmoituksesta käy ilmi, että Philip Örnestedt oli tehnyt suullisen testamentin, joka oli aatelisille asialliseen tapaan valvottu Turun hovioikeudessa. Testamentissaan hän oli jättänyt Helena Ahlbergin tyttärelle omistamansa Bläsnäsin rusthollin neljänneksen Paraisilta sekä puoli tusinaa hopeisia ruokalusikoita, haarukoita ja veitsiä. Jokseenkin heti tulee mieleen, että Örnestedt oli kastelistassa mainitsematta jäänyt Helena Ulrican isä.
Paraisten rippikirjassa (1811-1817 s. 407) äiti ja tytär ovat Bläsnäsin Norrgårdissa, kunnes Helena Ahlberg kuolee 9.6.1817 ja 14-vuotias tyttärensä muuttaa samana vuonna Maskuun. Tarkempaa tietoa Helena Ulrican määränpäästä ei ole, mutta ei ole suuri yllätys, että hän ilmaantuu äitinsä entiseen työpaikkaan Kalelaan (1814-1820 s. 45, 1822-1828 s. 44, 1829-35 s. 45). Sen isäntä tänä aikana oli Gustaf Schauman, Philip Örnestedtin sisarenpoika.
Helena Ulrica muutti Kalelasta Turkuun mentyään 6.7.1834 naimisiin Turun lukion vahtimestarin Carl Gustaf Wahlströmin kanssa. Pariskunta sai Turussa ainakin lapset Amanda Carolina Philippina s. 9.7.1835, Augusta Rosina s. 1838, Carl Fridolf s. 25.2.1841 ja Gustaf Alfred s. 29.11.1842. Söivätkö perityillä hopea-aterimilla?
Kuva kirjasta "Touraine and its story" (1906), Flickr Commons
1 kommentti:
Mielenkiintoinen tarina.
Lähetä kommentti