Kuten sen, että isorokon epidemiat kiersivät 4-10 vuoden välein. Käytännöllisesti katsoen kaikki sairastuivat joskus, yhteiskuntaluokasta riippumatta. Sairastuneista 15-30% kuoli ja muut saivat immuniteetin. Kammottavia lukuja, varsinkin kun keskusteluosuudessa selvisi, että rokotusten lopettamisen jälkeen syntyneillä ei immuniteettia (tietenkään) ole.
Varsinaiset rokotukset (tai Lönnrotin kielellä: panorokot) aloitettiin Suomessa 1802. Toisinaan rokoteainetta ei ollut ja lisää kerättiin jo rokotetulle nousseesta rokosta. Samalla saattoi siirtyä esimerkiksi kuppa. Käytössä ei ollut ruiskuja vaan pieni terä, lansetti.
Pakolliseksi rokotus tuli vuosina 1885-1890. Terkon alakerran näyttelyssä "Pelätty pelastaja - rokotuksen historiaa" näin kuolleisuuskaavion, jossa rokotuksen pakollisuuden vaikutus näkyy kiitettävän selvästi.Muutos ei ole yhtä dramaattinen julkaisun Katsaus väestönmuutoksiin Suomessa vuosina 1909 ja 1910 ynnä jälkikatsaus lähinnä edellisiin vuosikymmeniin taulukossa
Tietoiskussa mainittiin, että pakollisuus loi rokotuksen vastustusta, tästä kerrotaan lisää tämän viikon tietoiskussa. (Leike: Savo 8.9.1910)
Näyttelyyn, jossa on esillä myös niitä lansetteja, voi tutustua kirjaston aukioloaikoina 27.1.2013 asti. Aiheesta on myös verkkonäyttely Yliopistomuseon sivuilla.
PS1. Kuppaus ei auta isorokkoon. Tuoretta tietoa aiheesta Hindrik Strandberg: Koppning i Finland fram till mitten av 1900-talet
PS2. Kansanlääkintää toki yritettiin. Samuli Paulaharju kertoo kirjassaan Kainuun mailta : kansantietoutta Kajaanin kulmilta
Sitä koetettiin parantaa liinansiemenistä poltetulla öljyllä. Siemeniä pantiin petäjänkuorisuppiloon ja poltettiin tulta sen yläpuolella, niin etta öljy kihosi alla olevaan astiaan, ja sitä annettiin rokkoa potevalle
PS3. Vanhempaa ja tieteellistä epidemiatietoa saksalaisten digitoimana. Qvist, Carl: Om Koleran i Helsingfors 1871 och om föregående Koleraepidimier i Finland : Akademisk afhandling
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti