Olen muutaman vuoden ajan selaillut kirjastossa Historia-lehteä ja kokenut kosketuksen riittäväksi. Mutta kun viime vuonna kuulin, että lehti oli irroittautunut skandinaavisesta formaatista ja pyrki suomalaisempaan sisältöön, innostuin tekemään tilauksen. Ensimmäiset "suomalaiset" numerot eivät varsinaisesti vakuuttaneet ja seuraavat päätyivät yhden selauksen jälkeen pinoon odottamaan kohtaloaan. Joka saapui kevätsiivouksen muodossa.
Selasin uudelleen tämän vuoden ensimmäiset kolme numeroa ja totesin etten kuulu kohderyhmään. En osaa edes arvostaa lehden kannen dramaattista otsikointia ja sekavaa sommittelua.
Kukin numero alkaa kuuden aukeaman säläkokoelmalla. Aiheet eivät ole ajankohtaisia eivätkä muuten perusteltavissa. Kuka asiasta jotain ymmärtävä pystyisi kirjoittamaan "Nuijasodan vaikeat taustat" (1/12) 64 sanalla mainitsematta sota- ja verorasitusta, mutta uhraamalla Klaus Flemingin määrittelyyn sanat "[Sigismundin] verikoira, raivopäinen, aggressiivinen"? Tai vastaamaan yhtä lyhyesti kysymykseen "Millainen oli Suomi vuonna 1000?" (2/12) Tai kutsumaan aseellista kahakkaa "Suomen hauskimmaksi kapinaksi" (3/12)?
Mielenkiintoisimpia olivat Suomalaiset tutkimusmatkailijat -sarjan artikkelit. Hauskin Henkilö-sarjan juttu taitoluistelijoista Ludovika ja Walter Jakobsson (1/12). Lupaavin otsikko oli "Kivikauden jäljillä" (3/12), mutta juttu täysin tylsä. Olisivat haastatelleen kuvissa esiintyviä kivikauden elävöittäjiä!
Kyseinen juttu oli muuten ainoa, jossa käsiteltiin Suomen historiaa 1900-luvun ulkopuolella. No, "Helsinki kasvoi tuhkasta" voitaneen laskea kai puoliksi mukaan. Siinä saattoi jopa olla mukana naisia.
Jokaisessa numerossa oli jo mainittujen sarjojen mukaan epävirallisena sarjana "talvi- ja jatkosota". Numerossa 1/12 "Lasten ja nuorten raskas jatkosota", 2/12 "Suursaari - menetyksestä valloitukseen" ja 3/12 "Aseistakieltäytyjät sodan jaloissa". Toinen maailmansota ulkomailla-sarja ei myöskään ole saanut erityistunnusta ja skippasi numeron 1/12. Seuraavassa numerossa skarpattiin käsittelemällä natseja osana juttua "Diktaattorit", mutta myös erillään jutussa "Kansanmurhaajan mielenmaisemat". Numerossa 3/12 "Mahtava Maginot-linja ei pelastanut Ranskaa".
Tilastollisesti merkittävän otoksen saadakseni selasin vielä numeron 12/11. Säläosiossa kysytään "Milloin passit otettiin käyttöön?" ja vastataan "Passit olivatkin lähinnä ylhäisön ja diplomaattien käytössä aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka." Ai, jaa. Se, että numerossa on yksi yllättävä juttu 1800-luvun alkupuolelta ei auta kokonaistilannetta. Tilaus on syytä purkaa. Tämä lehti ei minua kiinnosta. Otsikko ei ollut aprillipila.
1 kommentti:
Olen itse todennut ihan saman – en kuulu kohdeyleisöön. Se aiempi versio oli omaan makuuni turhan populaari, sellainen tieteen kuvalehti goes historia. Populaarisuudessa sinänsä ei ole todellakaan mitään vikaa, ennemmin sitä kuin yliakateemista jargonilla snobbailua, mutta ne iänikuiset antiikin Kreikka-, natsi-, keskiaika- ja noitavainojutut on jo aika nähty... Tuosta Suomiversiosta taas puuttuu kaikki kosketuspinta tähän päivään ja siitä tulee unettava sunnuntaipuuhastelun fiilis.
Lähetä kommentti