Kokemäeltä Amerikkaan, osa 121

Vuonna 1872 syntynyt kokemäkeläinen Kaarle Nieminen otti passin 28.6.1911. Tähän sopivaa saapumistietoa Amerikkaan en ole löytänyt.

Kokmäellä 19.8.1881 syntynyt Juho Verner Nieminen otti passin 19.8.1907. Ilmeisesti hän oli sama mies kuin samanikäinen Verner Nieminen, joka saapui Vermontin St. Albansiin Liverpoolista laivalla Virginian. Häntä odotti sisarensa Fanny Aurora, joka on esitelty tässä sarjassa osassa 63. (Samalla laivalla tuli Kokemäeltä Cecilia Josefiina Halkeinkivi, joka oli syntynyt vuonna 1880 ja saanut passinsa 5.8.1907.)

Kokemäellä vuonna 1892 syntynyt Hilja Nieminen otti passin 25.8.1913. Hän saapui New Yorkin satamaan 30.9.1913 Kööpenhaminasta lähteneellä laivalla Hellig Olav. Kokemäelle jäi sisarensa Fanny Wasenius.

Lähteet:
Siirtolaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957

Sain palautetta

Pykäsin viime viikonloppuna jutun erääseen sukututkimusseuran lehteen. Materiaalit olivat seilanneet pöydillä jo pari vuotta, joten teksti syntyi nopeasti. Hieman liian nopeasti.

Tallasin itselleni tuoreempia polkuja, joten katsoin parhaimmaksi lähettää liuskat parille tutulle luettavaksi. Yleensä kynnys tällaiseen pyyntöön on korkealla, mutta kun nyt kyse oli vain parista sivusta ja aihe läheltä kyseisten tutkijoiden mielenkiinnon kohteita. Joten muotoilin saatteen kevyellä kädellä ja unohdin niinkin oleellisen asian kuin aikataulun määrittelyn.

Kyseisestä mokasta huolimatta sain molemmilta vastausviestin pikaisesti. Molemmat hyödyllisiä, mutta erilaisuutensa vuoksi myöskin mielenkiintoisia. Toinen vastasi perusteellisesti saatekirjeen kysymykseeni esittäen kommentteja itse jutun aiheesta, viitaten sen argumentteja vahvistaviin tietoihin. Sain uskoa asiaani, enkä mitään syytä muuttaa tekstiä.

Toinen kommentoija oli ripotellut retorisia kysymyksiä pitkin tekstiä. Olen samaa tekniikkaa itsekin käyttänyt, joten oli pakko arvostaa. Varsinkin kun hän oli huomannut peruspuutteita. Kuten, että en ollut selittänyt miksi olin käyttänyt tiettyjä lähteitä tai miten niitä läpikäynyt. Vaikka kyse ei ole tieteellisestä artikkelista, moiset tiedot lisäävät tekstin uskottavuutta. Eikä niitä ole mahdotonta upottaa sivulauseisiin. Kunhan vaan muistaa yrittää.

Eli molemmista palautteista oli apua, kiitos länteen ja pohjoiseen!

Iloista ja mukavaa tunnelmaa edustamaan liimasin alle Fritz von Dardelin vuonna 1837 piirtämän kuvan ruotsalaisista talonpoikaishäistä, Nordiska Museetin kokoelmista digitoitu Wikimediaan.

Marraskuun alkupuoli

Twitter-purkua jälleen...

1.11.

• Aika lopettaa toimistolla istuminen ja retwiittaus. Historiallinen romantiikka kirjamuodossa odottaa himassa.

2.11.

• Kas, mainitsivat ruotsalaiset sentään, että muissa maissa sanomalehtiä on digitoitu jo iät ja ajat sitten.

5.11.

• Uusi dvd-urakka. Eka jakso alkoi "it is now 5th of November" Yes it is!
• Ohjelmassa brittikartanon siivousta ja kunnostusta. Siis katselua, ei tekemistä.
• Sama intro 4:ttä kertaa. Miksei voi dvd:ltä tv-sarjamaratonissa helposti skipata?
• Kartanon siivouksen jälkeen yritän luurankoanalyysiä. Tyyli amerikkalaista toistoa ja hypetystä. Ärsyttävää.
• Keskiaikaisen luurangon analyysissä mielenkiintoisiakin pointteja, mutta tyyli ärsyttää (History cold case)
• Arvasin yhteyden ristiretkiin vartin ennen paljastusta. Nyt paljastetaan että luostareissa terveydenhoitoa. Honestly.
• Vielä yksi jakso taisteluvammaista luurankoa. Sitten lentää dvd kierrätyskassiin varustettuna varoituslapulla.
• Nyt yllätytään kalan määrästä ravinnossa. Dah! Katolinen aika!

6.11.

• Luen Donnerin Muistiinpanoja Mannerheimista. Aika sekavia.
• Sivistyin Marian ja taikalyhdyn seurassa.
• Dan Carlin 20: moniko historian päätös tehty huumeissa tai humalassa. Uusi näkymä minulle.
• Luen Michael Mooren muistelmia ja odotan päätöksiä Tes-sovintoesityksestä.

8.11.

• Illan hki-esitelmä oli minusta anniton, mutta sali tupaten täynnä ja osa tykkäsi kovasti.
• Postiluukussa odotti dvd. Kakkoskausi History cold casea. Ykköstä en arvostanut.
• Keskiaikaiset luurangot kaivossa ja dna viittaa juutalaisuuteen. Okei, tää on mielenkiintoista. Tyyli silti mättää.

10.11.

• _Onkohan_ tämä hissablogipalkinto rajoitettu enkunkieliseen sisältöön?
• Finlandiaehdokkaista 4 kuudesta liikkuu historiassa. Tästä voisi varmaan todeta jotain syvällistä ja hienoa?
• Vähän niinku keskiaikainen sarjis
• Suomen sukututkimusseuran johto ei halua kommentoida avoimella forumilla niin luotiin jäsenpuoli. Siellä sanoo jotain?
• Glossan saagoja pian kuuntelen. Takarivi jo tyytymätön "kun ei päivää sanota"
• Kuuntelin kivat esitelmät saagoista ja sain yhden arkisto/kirjasto/bussimoikattavan lisää.

11.11.

• Sain sharmanttia palautetta kirjoitusvirheistä. Aina ilo, varsinkin julkisesti
• Duunaisiko kirjoitusproggista kuukauden tauon jälkeen? Vai arkeologia-dvd-vahtausta?

12.11.

• Koti, kirjasto, KA vai viikinkiaikasemma? Suihku, aamiainen ja hesari ainakin.
• Mielenkiintoinen semma viikinkiajasta. Paljon keskustelua rajoista, hyvin vähän viikingeistä.

13.11.

• Coast 2 ja olen oppinut että briteillä oli rakettiohjelma ja yksi satelliittikin.
• Coast dvd jumittui, luonnostelin Orpana jutun ja nyt voisi fiksata bumerangi-kirja-arvostelun? [Sittemmin julkaistu]
• Planet money jakso > pelko euron tuhosta. Kaikkihan muistavat Itävalta-Unkarin valuutan hajoamisprosessin...

15.11.

• Kaikki yliopiston kirjastosta lainatut kirjat taas saatu uusittua. #Helpotus #Huokaus

16.11.

• Kanssakuuntelija lähetti linkin eilisen HKI-luennon havaintomateriaaliin, @JPvE Prezi-käännynnäisen sait hänestä.

Ansiokotiteollisuutta

Aikanaan Hohenthal-esi-isiäni tutkiessani sain kokoon varsin edustavan sarjan perukirjoja, joista tuli mukavasti kirjan täytettä. Kaikkihan haluavat lukea tavaralistoja, eikö totta? Yllättävin ja ihmeteltävin perukirjoista oli vuosina 1827-1866 eläneen Samuel Albertin. Siinä oli mukana

• 9 naulaa uusia karttanpiitä
• 6 paria istutettuja karttoja ilman kansiita
• 26 paria karttoja
• [?] kaartan kansivärkkiä
• 17 paria istuttamattomia karttan nahkoja

Muuta selitystä tälle määrälle karstoja osineen en keksinyt kuin, että Samuel oli torpparin leipäänsä levittääkseen tehtaillut kotona karstoja. Mieleen ei tullut etsiä aiheesta kirjallisuutta. Oikea teos olisi ollut Pentti Virrankosken väitöskirja vuodelta 1963: Myyntiä varten harjoitettu kotiteollisuus Suomessa autonomian ajan alkupuolella.

Se ei ole eksynyt vieläkään käsiini, mutta luettuani jostain artikkelikokoelmasta Virrankosken selostuksen muistitiedon hankinnasta jatkotutkimukseensa, lainasin sen tuloksen kirjastosta. Käsitöistä leivän lisää. Suomen ansiokotiteollisuus 1865-1944 ei pettänyt odotuksiani, vaan paikallis- ja henkilöhistorian ystävän oli ilo avata mikä tahansa aukeama. Virrankoski toteaa alkupuheessa

Kirjassa on nimetty lukuisia käsityöntekijöitä, mitä perustelen sillä, että vaikka kansanihmiset eivät vaikuta yksilöinä paljon historiaan, on hyvä kunnioittaa heidän työtään joskus nimeltäkin mainiten. Se ei ole historiankirjoituksessa ainakaan liian yleistä.

Oman muistitietokeruunsa lisäksi Virrankoski on käyttänyt monia arkistoja eli lähdeluettelo on opettavainen, hyvä lunttilista. Kirja ei petä edes viimeisillä sivuillaan, löytyy sekä henkilö- että paikannimihakemisto. Esimerkiksi Kokemäen ja Kauvatsan maininnat, jotka olivat minule kaikki tuoretta tietoa:

• Suomenmaa-teoksessa kerrotaan 1921 Lapin pitäjässä kudotun yhä kankaita myytäväksi, ja Kokemäellä kudottiin paljon varsinkin Villiön kylässä; tuotteista mainittiin erikoisesti esiliinat. (s. 50)
• Vuoden 1990 tiedustelun vastauksissa on mainittu kymmenkunta täkin tikkaajaa, etupäässä Länsi-Suomesta mutta kaksi Savostakin. Kokemäen Kyttälässä mäkitupalaisen vaimo Emma Mattila (1867-1955) teki sivuansioikseen muun muassa täkkejä, myöhemmin tyttärensä auttamana. Kyläläisten vaihtaessa vällyt vähitellen toppatäkkeihin Emman täkkikehikko oli ahkerassa käytössä. (s. 228)
• Kauvatsalla taas tehtiin Suomenmaa-teoksessa 1921 julkaistun tiedon mukaan useimmissa kylissä lankanappeja.(s. 230)
• Jo 1887 kerrottiin, että Kokemäen Kakkulaisten kylän takamailla tehtiin "paatteja" muun muassa tukinuittajille ja ansaittiin niillä noin tuhat markkaa vuodessa. (s. 394)
• (Kauvatsalla lastu- ja olkitöitä s. 520-522, 528-535)

Helsingin torielämää 1907

Tuttava kyseli aladoobin ja syltyn eroa, mikä vei minut Historialliseen sanomalehtikirjastoon seikkailemaan. Ihmettelemään aladobi-porstaita ja formuja. Sanomalehdistähän löytyisi helposti lainattavaa vaikka kolmeen päivittäiseen blogipostaukseen, joten olen yrittänyt pitää kynnystä korkeana. Mutta aladobi-hakuun osunut kuvaus Helsingin torielämästä vuonna 1907 on niin "herkullinen", että on pakko päästä jakamaan... Eli lainaan Uudesta Suomettaren 3.9.1907 kirjoituksesta "Helsingin torikauppa katsottuna terveydelliseltä näkökannalta." muutossuosituksia edeltäneen kuvauksen:

Ottakaamme ensiksi huomioon lihakauppa. Lähtekäämme aamulla k:lo 6 aikaan seuraamaan kaupan kulkua alusta alkain. Mummot y. m. hankkivat jonkun lampaan tai vasikan raadon ja raahustavat myymäpöytänsä luo, paiskaavat sen istumapenkille tai käsirattaille ja peittävät jollakin likaisella rääsyllä. Torilla odottaa lauma nälkäisiä koiria, päästäkseen aamiaiselle sillä aikaa kun myyjä etsii itselleen muuta tavaraa. Monesti näkee kuinka koirat raastavat lihakappaleita ales pöydiltä maahan, josta myyjä nostaa ne koreasti pöydälle jälleen.

Juustoon ja voihin, joita nautitaan keittämättä, tuuli torilla lennättää pölyä ja roskaa. Ja mitä on tämä pöly ja roska? Siinä on kaikkea, mitä elukat ovat jättäneet jälkeensä. Siinä on sylkyä, mitä keuhkotautinen on yskinyt. Siinä on kaikkia inhottavia aineita, mitä ajatella voi, tallattuna ihmisten ja elukoiden jaloissa.

Kulkekaamme pitkin torin reunaa, etenkin Keisarin karin kohdalta eteenpäin. Siellä istuu ukkoja ja akkoja marjoja ja muita hedelmiä myymässä. Tuuli puhaltaa kaiken saastan marjojen sekaan. Kun on sateinen ilma, niin kura juoksee pitkin myyjän sormien väliä, hänen ajaessaan käsillään marjoja mittaan. Ei siellä puhtaus tule kysymykseenkään. Liekö terveyshoitolautakunta ottanut näitä epäkohtia huomioon?

Omenia ja muita hedelmiä kiillotetaan likaisen takin hihaan tai johonkin likaiseen riepuun. Moni ostaa ja syö näitä hedelmiä pesemättä ja kuorimatta ja saa jonkun tuhannen basilleja sisuksiinsa.

Valmista ruokaa, niinkuin esim. aladobia ja palttua, käännetään ja väännetään, vaikka kädet olisivat kuinka likaiset tahansa. Leipiä, munkkeja, pannukakkuja y. m. kuljetetaan milloin lastenvaunuissa, milloin missäkin. Ja välillä noita vaunuja käytetään varsinaiseen tarkoitukseensa, sillä ei kenenkään kannata ostaa vaunuia ainoastaan kaupantekoa varten.

Jos tällaista oli torilla 1907, niin ei tainnut olla edeltävinä vuosisatoina paljon puhtaampaa?

Tuoretta ja säilöttyä naishistoriaa

Tuore: Tampereen yliopiston tiedotteesta huomasin, että Johanna Annolan väitöspäivä oli lähestymässä. Hänen työnsä otsikko on Äiti, emäntä, virkanainen, vartija. Köyhäintalojen johtajattaret ja yhteiskunnallinen äitiys 1880-1918. En ole joutunut törmäämään köyhäintaloihin, mutta olen iloinen kaikesta valmistuvasta henkilö- ja naishistoriasta. Annalan työstä aivan erityisesti siksi, että muistan hänen esitelleen aihettaan verkkosivuillaan työn aikana ja pyytäneen tavalliselta kansalta tietoa. Nyt hän kiittää verkkosivuillaan

ennen kaikkea tietysti niitä johtajattarien sukulaisia, jotka ystävällisesti vastasivat näillä sivuilla aiemmin olleeseen avunpyyntöön ja toimittivat minulle tietoja köyhäinhoitotyötä tehneistä äideistään, isoäideistään, tädeistään, isotädeistään jne. Ilman heidän yhteydenottoaan tutkimuksestani olisi tullut huomattavasti pinnallisempi.

Ja tällaisesta tiedonhankinta-asenteestahan minä tykkään. Säilötty: Jo jokin aika sitten sain tuttavaltani linkin Huittisten kaupungin sivuille. Sinne, polulle "Etusivu - Yleistä - Historiaa, taus... - Mandi" on säilötty 1990-luvulla esiinnostettujen vaikuttajanaisten esittelyjä. Heitä olivat: 

• Maalina Yrjänäntytär ja Agnes Olavintytär 1600-luvulta
• Hedvig Augusta Charlotta Åkerman (1815-1899)
• Birgitta Anundintytär 1400-luvulta
• Ida Maria Vilenius, myöhemmin Vemmelpuu (1868-1924)
• Mandi Hannula (1880-1952)
• Siina Rinne (1859-1940)
• Wendla Randelin (1823-1906)
• Vera Linkomies o.s. Schultz (1891-1979)

Myös säilötty: Oulun yliopiston historiatieteiden julkaisu Havinasta voi lukea Eveliina Kyllösen artikkelin Elisabeth Blomqvist – tyttöjen ja naisten koulutuksen kehittäjä 1800-luvun Suomessa. Ammattimaisesti säilötty: Hämeenlinnan museon lokakuun esineenä oli kankurintytär Eva Margareta Hyvingin merkkausliina 1800-luvun alusta. Hämmästyttävän moniin merkkausliinoihin oli jäänyt tieto tekijästä myös Museoviraston tietokannassa. Yhtä näistä esitteli Ritva Rajander-Juusti blogissaan. Yksityisesti olen saanut viestin, että "SMOL-kuvia voi vapaasti linkata omiin sivuihin", joten testataan miten käy tämän Asikkalan Urajärven kartanon kappaleen kanssa. Blogger on ulkoiset kuvat esittänyt yleensä väärässä koossa... SMOL voisi esim. Historiska Museetin sivuilta lainata tyylikkään tavan kuvien käyttöön, niin, että viitetiedot pysyvät vaivattomasti mukana. Editoitu klo 16:00. En kestä katso kuvaa, joka ainakin omalla näytölläni roikkuu tuolla oikean reunan päällä. Eli kuva ladattu nyt tähän tiedostona, joka on astetta "rankempaa" käyttöä kuin kuvan linkitys alkuperäisestä osoitteesta.

valok. M. Haverinen 2009, SuomenMuseotOnline

Keskustelualoituksia

Sen lisäksi, että keräilen linkkejä joka sunnuntaiksi, olen läiskinyt niitä SukuForumille, Twitteriin, Facebookin omalle ja tämän blogin sivulle. Osa on päätynyt Agricolan keskustelupalstoille. Siellä viime aikoina aika moni puheenvuoroja historiasta palstalle, jossa keskustelua sentään toisinaan syntyy. Kooste näistä virikkeistä

• Historian käyttö jääkiekkomainoksessa
• Historiallisen tilan ylläpito
• Suomen muuttumisesta tuoreen 40-vuotiaan silmin
• "Sotakirjailijat: Hitler pitäisi tuotteistaa matkailuvaltiksi Imatralla"
• Tärkein historioitsija ja historiakirja?<
• Kekkosen patologisesti sukupuolittunut johtamistapa?
• Sotaromaanit jaksavat kiinnostaa
• Kiinnostaako historiallisissa matkakohteissa nimenomaan niihin liittyvä kärsimys?
• Pärjäämmekö ilman luontokokemuksia?

Agricola-keskustelupalstalla näkyy samaa keskustelu"kulttuuria" kuin muuallakin verkossa. Elkan blogissa Olli Alm joutui alkuviikosta toteamaan:

Tietoverkoissa yksittäin ihminen taas voi levittää ajatuksiaan jopa miljoonille. Viime viikkoina olen esimerkiksi taas hämmentyneenä lukenut, kuinka eräs yksityishenkilö mm. Hesarin ja Agricolan keskustelupalstoilla väittää kummia Elkasta. Me – ”Elinkeinoelämän keskusliiton palveluksessa olevat suojeluskuntalaisten perilliset” – hävitämme kuulemma arkaluontoisia asiakirjoja entisen Sota-arkiston aineistoista, ja peittelemme kesän 1944 massateloituksia. Tämän kaltaisia, sinänsä hyvällä suomenkielellä ja asiakielellä kirjoitettuja, kirjoituksia leviää yhä enemmän luotettavinakin pidetyillä sivustoilla, kuten mm. Agricolan keskustelupalstalla.

Palstan voi tehdä luotettavan oloiseksi, mutta sisällön tekevät käyttäjät, joissa ei omalla nimellään kirjoittavia historioitsijoita montaa liiku. Kyseisen porukan keskustelemattomuus julkisessa verkkomediassa on näköjään jo pitkä perinne. Vuonna 1999 on todettu, että

suomalaiseen historiantutkimukseen ei tunnu kovin avoimesti ja "tosiajassa" käytävä keskustelu soveltuvan.

Tuolloin Tapio Onnela arveli selitykseksi

että suomalaisessa historiantutkimuksessa ei ole mitään keskusteltavaa vaan kaikki alan tutkijat ja eri intressitahot ovat liikuttavan yksimielisiä tutkimuksen suunnista, painopisteistä ja laadusta eikä mitään erityisiä näkökulmaeroja ollenkaan ole. Piirit ovat pienet eikä mitään oikein tohdita sanoa, jotta tuleva apuraha/viranhaku tms.. ei vaarantuisi.

Pieni toivon pilkahdus löytyi eilen twitteristä, jossa Kirsi-Maria Hytönen (@KirsiMariaH) raportoi

Inspiroivaa keskustelua sosiaalisen median hyödyntämisestä Helan tutkijayhdistyksen klubi-illassa.

Illan kuvaus löytyi vielä Historian ja etnologian laitoksen tutkijat ry:n sivuilta

... Tilaisuudessa muun muassa pohditaan, miten tehdä omaa tutkimusta näkyväksi sosiaalisen median keinoin, ja millaisia haasteita medioissa sukkuloimiseen liittyy....

Twitteristä puheenollen... eilen sinne ilmestyi pesunkestävä historiantutkija Kirsi Vainio-Korhonen (@KirsiVainioKorh). Mainittujen kahden naisen lisäksi suomalaista menneisyydentutkimusta (tai jotain sinne päin) edustavat myös: Jessica Parland-von Essen (@JPvE), Jussi-Pekka Hakkarainen(@Hakkarainen), Jyrki Hakapää (@Hakapaa), Anu Lahtinen (@anulah), Eva Ahl-Waris (@tmievaahl), Jyrki Ilva (@jyrki_ilva), Teija Försti (@TMBFo), Anni Sairio (@Anni_Sairio), Hannu Salmi (@hannusalmi), Pirjo Hamari (@phamari), Sam Kaislaniemi (@samklai), Marjo Kaartinen (@MarjoKaartinen), Tapani Sainio (@TapSq), Markus Merenmies (@MarkusMerenmies)... huh, enemmän kuin muistinkaan, eivät missään järkevässä järjestyksessä ja varmaan jotain jäi puuttumaan. Ainakin Charlotta Wolff (@CharlottaWolff), jonka tekstit ovat lukon takana.