Eilen Kansalliskirjastossa ja tänään identiteettiongelmissa

Kansalliskirjaston Rotundassa on jo pinottain muuttolaatikoita ja Lehtisalin mikrofilmit ja laitteet on siirretty  Fabianian kakkoskerrokseen. Itselleni tuttu paikka, jossa ennen vanhaan luin Fennica-varauksiani. Mutta kuten kuulin henkilökunnankin toteavan, mikrofilmilaitteiden käyttö tulee olemaan aika tuskaista kun aurinko porottaa kahdesta suunnasta pieneen tilaan.

Itselleni oli jo tuskaa käyttää sähköistä mikrofilmilaittetta, jolla skannailin pari sanomalehden sivua peilikuvana, kun en muuta osannut. Saahan ne kuvankäsittelyssä käännettyä. Ja sitten tarkemmin katsottuna Ilta-Sanomien uutiskuvassa ei ollutkaan meidän talo.

Tuon ähellyksen jälkeen päädyin viereiseen huoneeseen siirretyille päätteille tekemään lisähakuja digitoiduista aikakauslehdistä hyödyntäen aamulla kerrotun mukaisesti Brages Pressarkivetissa oppimaani: rouvien ja tyttärienkin nimillä kannattaa tehdä hakuja.

Talossamme kasvaneista näyttelijäsisarista Yrsa ja Aagot Cannelin sain esiin paljon hienoja vaatekuvia ja jäin miettimään, miten näistä voisi saada digikopioita. Mikrofilmejä saa skannata, mutta digitoiduista lehdistä saa vain paperikopsuja. Koska tekijänoikeus?

Mysteerisen Åke von Wendtin vaimo Ulli (oik. Gurli, o.s. Wasastjerna) osoittautui jonkinlaiseksi kulttuuripersoonaksi. Radiokuuntelija-lehden ohjelmatiedoissa hän pakinoi vuosina 1938-1940, kirjoitti Kotiliedessä teurastuskaudesta vuonna 1934 ja Astrassa talvisodan lapsikuljetuksista Ruotsiin. Ruotsinkielisten Marttojen lehdestä Husmodern selvisi, että jouluksi 1943 oli ilmestynyt Ulli von Wendtin kirja Filikrunkels finurliga ABC.

Moinen olisi kiva nähdä, joten Fennicaa selaamaan. Tekijähaku ei onnistunut. Sanahaulla ilmeisesti sama kirja tuli esiin. Kun en nähnyt siinä Ullin nimeä riensin antamaan täydentävää palautetta Kansalliskirjastolle.

Sain vastauksen "Fennicassa on oikeat tiedot, huomautuksena myös oikea tekijä". Ihmettelevän kysymykseni vastauksesta selvisi, että painamalla tekijänimen linkkiä tulee esiin lisätieto "Todellinen nimi: Ulla von Wendt".

Jolla googlailemalla tulee esiin paljon tietoa. Kuten Fazerin tiedotteesta "Ulla von Wendt, Sven Fazerin siskon tytär, suunnitteli Suomen ensimmäisen adventtikalenterin, jossa oli ruskea piparkakkutalo." Tästä ja muista sivuista olisi kiva liimailla lisää tietoa käsikirjoitukseeni, mutta kun Ulli/Gurlin äidin tyttönimi ei ole Fazer, niin epäilen, että sekoittaisin kaksi henkilöä keskenään.

Vaaditaan lisäselvityksiä ja-tarkistuksia. Ehkä martttojen lehdessä oli yksi vokaali väärin? Tai luin sen väärin?

Jälleen Brages Pressarkivetissa

Melko pian talohistoriikkiproggiksen uuskäynnistyksen jälkeen mieleeni tuli kysyä Brages Pressarkivetista, josko heillä olisi osoitteen tai kaupunginosan mukaan järjestettyjä leikkeitä. Sain ripeän vastauksen, että valitettavasti ei. Se siitä ja muihin materiaaleihin.

Kunnes (ilmeisesti äskettäin julkisuuteen tulleen rahoitusongelman vuoksi?) BP aloitti melko aggressiivisen Twitter-markkinointikamppanjan. Joku viesteistä sai päässäni aikaan naksahduksen: siellähän voisi olla tietoa asukkaista... Siitäkin huolimatta, että talo on ollut suurimman osan aikaa suomenmielisessä omistuksessa ja enemmistö asukkaistakin suomenkielisiä...

Kun minulla on asukkaista aakkosellinen luettelo ja BP:n henkilöaineistot aakkosissa, niin oli helpompaa käydä testaamassa kuin jäädä miettimään todennäköisyyksiä. En sentään innostunut hakemaan jokaista nimeä, vaan ympäröin etukäteen listastani joitakin ruotsinkielisiä ja/tai julkisissa ammateissa toimineita.

Sain yllätyksiä ja opetuksia. Etsin ensisijaisesti miesten nimiä, sillä... ja kas kun yhdestä rouvasasukkaasta olikin pitkä nekrologi ja miehestään vain kuolinilmoitus. Tämä rouva Borghild Cannelin "innehade föreståndarinnebefattningen" talostamme näköetäisyydellä olleessa tehtaassa. Vielä kun ymmärtäisi mitä se tarkoittaa.

Agronomi Åke von Wendt pettymyksekseni oli agronomimatrikkeleiden lisäksi pakoillut BP:n saksenkärkiä, jotka eivät siis olleet ottaneet talteen niitä kennelaiheisia juttuja, jotka Kansalliskirjasto on digitoinut. Mutta tuskin mies kasvatti koiria kerrostaloasunnossa?

Taitelijoista tuntui löytyvän eniten materiaalia. Googlelta kadoksissa ollut taiteilija Eugenia Lutschinski oli lehtileikkeen mukaan maalannut jopa rouva Lilli Ahlströmin eli ei ollutkaan aivan mitättömyys. Google ei tiedä kaikkea! (Vielä.) Jopa eilen esittelemäni Severin Tigerstedtistä paljastui taiteellinen(kin) puoli. Näyttely Salon Strindbergissä keväällä 1926 oli yhtä unohdettava asia kuin rotubiologinen artikkeli?

P.S. Aikaisempi BP-raporttini.

Ei aivan tavallinen hammaslääkäri

Talohistoriikkia aloitellessani (kuten täällä tuolloin kerroin) kiinnitin huomiota Kokemäen historiasta tuttuun sukunimeen Tigerstedt. Kyseinen tutkimustalossani muutamia vuosia asunut hammaslääkäri Severin Tigerstedt ei ollut syntynyt Kokemäellä, mutta yhteyksiä paikkakunnalle kyllä löytyy.

Tuomas Hopun Kokemäen historiassa kerrotaan, että Severin Tigerstedt oli vuosisadan vaihteessa hämmästyttänyt kokemäkeläisiä yhtenä paikkakunnan ensimmäisenä polkupyöräilijänä. Valokuvaajatietokannassakin mainitaan Kokemäki ja sen yhden ainoan kerran kun yritin käyttää Helsingin poliisilaitoksen osoitekortistoa, olen merkinnyt muistiin, että Severinin Alma-vaimo muutti Kokemäelle ja sitten takaisin Helsinkiin.

Ihmeen kauan kesti ennen kuin älysin käyttää niinkin yksinkertaista lähdettä kuin... hammaslääkärien matrikkelia. Moisesta löytyi Severinille melko täydellinen ja monivaiheinen elämäntarina, josta itseäni kiinnostivat vuodet 1920-luvun alkuun asti. Severin syntyi Bulgarian Sofiassa 10.1.1882, oli ylioppilas Moskovassa 1901 ja aliluutnantti sotakoulussa 1904, osallistui Venäjän ja Japanin sotaan (1904-1905),  suoritti hammaslääkäriopintoja Moskovassa ja sitten Zürichissa, Chicagossa ja Berlinissä. Ancestry.com:n maihinnousulistat vahvistavat saapumisen Sveitsistä Amerikkaan 26.8.1909. Vaikuttaa siltä, kuin Severin olisi tuolloin väittänyt syntyneensä Kokemäellä?

Severin laillistettiin hammaslääkäriksi Suomessa 15.2.1910. Hän toimi 1910-1914 hammaslääkärinä Kokemäellä, Helsingissä ja tuolloisen Helsingin ulkopuolella olleissa Tapanilassa, Malmilla ja Käpylässä. Hopun mukaan maailmansodan alkaessa vuonna 1914 reserviin kuulunut Severin Tigerstedt matkusti heti Moskovaan liittyäkseen rykmenttiinsä. Matrikkelin mukaan Severin työskenteli Kiovan sotilassairaalassa vuoteen 1917.

Suomeen palattuaan Severin asettui asumaan taloomme ja matrikkelin mukaan ansaitsi elantonsa Helsingin sotilassairaalassa 1919-20 ja muuten kansakoululaisten hammaslääkärinä. Ei kovin hohdokasta, mikä saattoi olla motivaattorina m.m. Jussi Jalosen blogissaan selostamalle retkelle Abessiniaan 1930-luvulla.

Tuo retki mainitaan sekä hammaslääkärien että valokuvaajien matrikkeleissa, mutta missään en nähnyt merkintää digitoitujen aikauslehtien hausta esiintulleesta aktiviteetista. Asuessaan talossamme Severin Tigerstedt on hammaslääkärityön ohessa ”onnistunut löytämään avaimen erilaisten ihmisrotujen ja sivistyskausien selittämiseen”. Tämä ajalle ominainen rotuajattelun tuotos julkaistiin  vuosina 1922-23 lehdessä Ihminen otsikolla ”Spektraali-pigmenttiteoria ihmisrotujen kehityksestä”. Artikkelin unohtamiselle lienee syynsä.

Kohdattua

Oikealla on näyte Ruotsissa suuresti mainostetusta tekijänoikeusvapautetusta museokuvastosta. (Agricolassakin julkaisu mainittiin.) Livrustkammaren tietokannan mukaan kuvassa on "Norra Finlands vapen" eli Pohjois-Suomen vaakuna. Pohjois-Suomihan oli ennen vanhaan Varsinais-Suomen Aurajoen pohjoispuoli. En tiedä miltä sen vaakuna on näyttänyt, tuo oikealla oleva muistuttaa huomattavan paljon Satakunnan vaakunaa... Ja on muuten siinä määrin heikkolaatuinen kuva, etten minä tuosta rahaa maksaisi.

Ilari Aalto mietti arkeologisten löytöjen käyttöä opetuksessa.

Ilona Pajari miettii länsi- ja itäsuomalaisten hautaustapojen eroja.

Soihdunkantaja haki tietoa kuurosta, joka osallistui vuoden 1918 sotaan.

Heini Kirjavainen kertoi omasta osuudestaan Espoon museon keskiaikaisen elävöitysasun suunnittelussa.

Rami Heinisuo väittää, että museoiden "luettelointitietojen pitäisi saada aikaan positiivisia väristyksiä, todellisia ja ravistelevia kokemuksia siitä, miten kuvattu esine tai asia liittyy lukijan ja kokijan omaan todellisuuteen, menneessä, nykyisyydessä ja tulevassa"

J. Tapio kiinnitti huomiota kaupunginosaan väärässä ajassa. Hanna Pudas kunnioitti Minna Canthia top ten -luettelolla.

Esa Hakalan blogi Musiikkia muun muassa suuntautuu menneisyyteenkin. Keijutyttö asetti tavoitteen:

1. Alan lukea vanhoja historiankirjoja. - Tärkeät historiantapahtumat ovat painuneet unholaan, ja on todella vaikeaa lukea esim. romaaneja, joiden historiallisesta kontekstista ei ymmärrä mitään. Lisäksi haluan lukea, millaista kuvaa lukion historiankirjat antavat historiasta - kenen äänellä on "neutraalissa" oppikirjassa puhuttu?

Jukka Laajarinne nautti Peter Englundin esseistä. Kirsi Hietanen luki Nina Hurman historiallis-eroottisen dekkarin Yönpunainen höyhen. Blogissa Kalaksikukko arvioitiin Markku Turusen Vaeltaja. Heli luki Jaakko Hämeen-Anttilan uutuuden Islamin miekka. Idän ja lännen konfliktien historia.

Ylen kirjakerhossa Urho Kekkonen - julkista ja yksityistä , Kremlistä luoteeseen ja 1083 sivua yhdestä elämästä - Jörn Donnerin minä.

Tillman kommentoi Panu Rajalän uutuutta ja kirjoitti:

Varoittavana esimerkkinä muistan aina  totuudellisuudesta sen, kun  eräs naiskirjailija kirjoitti 30 vuotta sitten erääseen romaaniinsa  sisälle  minun isoisäni. Sitä asiaa vähän kauhisteltiin ja kummeksuttiin.  Suvun piirissä  syntyi jopa jonkin sortin kirjallisuuskeskustelu kirjallisuuden funktiosta ja rakenteesta. Keskustelu oli kuitenkin näin jälkikäteen arvioiden  sangen vaisua ja piilottelevaa.  Minä kiinnostuin asiasta niin paljon, että luin asianomaisen romaanin. Enkä koskaan saanut selville sitä, kuka henkilöistä oli isoisäni.

Suruaika

Kuten jo kerroinkin, äitini kuoli 20.2.2013.

Kaksi päivää myöhemmin kuoli hänen äitinsä, Hannele-mummoni.

Viime yönä kuoli Helmi-mummoni, joka vasemmalla poseeraa Kokemäen museosillalla.


Tämä blogi päivittyy seuraavan kerran sunnuntaina.

Kalastettua

Minsu sai hyvää palvelua

Yhdestä arkistosta tuli noin kuukausi vierailuni jälkeen postia, jossa arkistosta vastaava kertoi löytäneensä omista muistiinpanoistaan eräästä yksityisarkistosta tekemänsä luettelomerkinnät, jotka voisivat mahdollisesti olla hyödyksi tutkimukselleni. Tulee hyvä mieli.

Sukututkimusblogien uusi löytö on Tuohijärvi. Jari Järvelän blogissa Mistä innostuin tänään on viitattu historiaan melko usein: Tappava samppanja, Me jumalaan uskovat himopelaajat, Vittu ja väkivalta.

Reetta Eiranen selosti mitä iloa internetistä on väitöskirjan tekijälle taustatiedon etsinnässä.

Artefacta listasi maaliskuun museoiden esineet. Nollavaimo listasi mielstään erikoiset nimet vuoden 1940 nimipäiväkalenterista.

Johanna kokeili arkistotutkimusta isoukkinsa uran selventämiseksi. Kontra aloitteli sukututkimusta Kansallisarkistossa ja totesi

Summa summarum, odotin ehkä enemmän henkilökohtaista ohjausta kaipaamani tiedon lähteille – sellaiseen ei talon henkilökunnalla kuitenkaan ole mahdollisuuksia.

Tiina Raevaara kommentoi YLEn uutista 30000 vuotta vanhasta koiran hampaasta.

Fiskarsin museon blogissa oli lyhyt raportti SLS:n arkistopegagogisesta seminaarista.

Noora luki Sari Katajala-Peltomaan ja Raisa Maria Toivon teoksen Noitavaimo ja neitsytäiti. Kari Hintsala luki Viljo Raudan historiallisen seikkailukertomuksen nuorisolle Mustan lipun rakuunat. Aino-Maria Savolainen tarttui Maailmanhistoriaan päivitettynä Facebookiin. Anukatri luki Sami Hilvon sotaromaanin Viinakortti.

Kalle Haatasen radio-ohjelmassa on viime aikoina käsitelty kirjat Jukka Tarkka: Karhun kainalossa. Suomen kylmä sota 1947-1990, Panu Pulma (toim.): Suomen romanien historia, Osmo Jussila: Neuvostoliiton tragedia. Utopiasta vankileirien saaristoksi, Mika Siironen: Valkoiset. Vapaussodan perintö, Osmo Hyytiä: Suomi ja Hitlerin Saksa 1933-1939

Norman Rockwellin kuvat Norman Rockwell Museum via Google Art via Wikimedia

Mistä sai bensaa?

Sarjassa paikallishistorioiden järkyttävien aukkojen korjailua: Missä olivat Kokemäen varhaiset bensan ostopaikat?

Kansalliskirjaston digitoimien pienpainatteiden ansiosta asiasta saa pienehköllä aherruksella jonkinlaista käsitystä. Varhaisilla autoilijoilla ilmeisesti piti olla painetut listat mukana, kun ei sitä internettiä ja googleakaan 80-90 vuotta sitten ollut...

• Kaava Suomen yleisimmistä maantiereiteistä sekä luettelo Record-bensiinijakeluasemista 1926: KOKEMÄKI: reitti N:o 10. Peipohja: J. A. Isotalo.
• Kaava Suomen yleisimmistä maantiereiteistä sekä luettelo Record-bensiiniakeluasemista 1927: KOKEMÄKI: reitti N:o 10. Peipohja: J. A. Isotalo.
• Luettelo Suomen Mineraaliöljy oy:n bensiiniasemista (1927): Kokemäki Väinö Lahtinen
• Luettelo Suomen Mineraaliöljy o.y:n bensiiniasemista (1928): Kokemäki Väinö Lahtinen; Peipohja Asema Yrjö Karra
• Luettelo Suomen Mineraaliöljy o.y:n bensiiniasemista (1929): Kokemäki Peipohja Yrjö Karra; Tulppila [sic] T. Bergroth 
• Shell-asemat (1929): Kokemäki, Tulkkila V. Lahtinen ja Kokemäen Osuuskauppa r.l., Peipohja Y. Karra
• Shell bensiiniasemat (19??): Kokemäki, Tulkkila V. Lahtinen ja Kokemäen Osuuskauppa r.l.
• Luettelo Suomen mineraaliöljy o.y: bensiiniasemista (1934): Kokemäki Tulkkila T. Bergroth; Peipohja asema Yrjö Karra

Ylimpänä oleva kuva on kaappaus Automobilen-lehden koenumeron kannesta vuodelta 1906. Huom: kaksi naista yksin autoilemassa!! Muu komea kuvitus on linkitetyistä Shellin asemaluetteloista.