Iluusioita-blogin ansiosta tutustuin Timo Mäkelän ja Jukka Parkkarin sarjakuva-albumiin Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri. Pitkähkö esipuhe yllätti: "Tämän sarjakuvakirjan tärkein tehtävä onkin uuden Mannerheim-tutkimuksen käynnistäminen." Ei siis vain Mannerheimin mielenkiintoisimpien elämänvaiheiden kuvittaminen.
Sellaisenakin se kyllä toimi ja Mannerheim-kirjallisuuteen täysin perehtymättömälle lukijalle oli käytännöllisesti katsoen kaikki uutta. Hitlerin käyntiin Suomessa sisältyi ilmeisesti paljon enemmän dramatiikkaa kuin päälle päin näkyi.
Uusia totuuksia sisältyi myös toiseen kirjastolainaan, Graeme Donaldin kirjaan Lies, damned lies and history. A catalogue of Historical Errors and Misunderstandings. Kaltaiselleni anglofiilille oli ikävää saada tietää, että Lontoon ilmapommitusten aika oli täynnä rikollisuutta. Samoin Suomessa?
maanantai 25. tammikuuta 2010
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Noukittua
Taannoisessa Vetenskapradion Språket ohjelmassa (jota jaksoa en valitettavasti löydä) oli joku tutkija demonstroimassa miltä Ruotsissa puhuttu kieli on joskus tuhat vuotta sitten kuullostanut. Moneen kertaan korostettiin, ettei todellisuutta tunneta ja että kyseessä oli arvaus. Mutta ei hätää, apu on Atlantin takana. Mel Gibson on kertonut tekevänsä viikinkileffan, jossa puhutaan niinkuin 900-luvulla. Sitä odotellessa...
Terhi Willman kirjoitti lukijan merkityksestä sukututkijalle ja antoi tietokirjaneuvoja. Jälkimmäisestä hyödyllisin itselleni tässä vaiheessa Nro 3 "Älä yritäkään olla fiksumpi kuin olet vaan ole oma itsesi. Omaääninen teksti nousee yläpuolelle kaiken soosin. Ihmisessä on luonnostaan viisautta, joka uhkaa muuttua tyhmyydeksi, jos lähtee muuttamaan itseään muuksi kuin on." Sen sijaan kohtaa 6 en ymmärtänyt ollenkaan: "Älä paljasta aihettasi etukäteen missään julkisesti, ellet ole aiheen ehdoton ja paras asiantuntija kohdealueellasi esimerkiksi Suomessa. Muussa tapauksessa ennakkouutinen lisää kirjan kysyntää etukäteen." Mitä pahaa on kirjan kysynnän kasvamisessa? Tai vaikka löytyisi isompia asiantuntijoita, niin eikös heitä pitäisi käyttää kirjan teossa hyödyksi?
Katleena Kortesuon teksti lohdutti tuskaista kirjoittajaa, aina voi pyrkiä parempaan. Ja analysoida aikaansaannoksiaan.
Anu Lahtinen kirjoitti biografiateksteistä. Asia on ajankohtainen, sillä 15.1.2010 julkaistiin Kansallisbiografian uudet Moninainen Suomi -artikkelit. Ne ovat vapaasti luettavissa 1.8.2010 asti.
Ilona Kemppainen kirjoitti siitä miten kuolleista saa kirjoittaa. Hän mietti myös valokuvia ja ulkonäkövaatimuksia nyt ja menneisyydessä.
Kolina PANUhuoneessa käsitteli rajantakaisia paikannimiä ja Marko Leppänen kommentoi Sörkka/Sörkkä-problematiikkaa.
Taivaankannen takojissa nimimerkki Alho kirjoitti suomalaisista ja perinnetavoista.
Jan Guilloun Arn-kirjat ovat suomennettuna Akateemisen kirjakaupan alennusmyynnissä, mutta en ostanut. Liian monta kertaa mainittu niiden historiallisista virheistä. Viimeksi Anders Jonssonin blogissa (ruotsiksi). Suomenkielisestä historiallisesta fiktiokirjasta Pyhän Calixtuksen lähde, miten roomalaisesta orjasta tuli pankkiiri, rangaistusvanki, diakoni, piispa, marttyyri ja pyhimys luin Tuomo Kuitusen blogista.
Nimimerkki jvahe linkitti sotahistoriavisaan ja kirjoitti Ylikankaan jatkosotakirjasta.
Paholaisen asiantuntija valotti uutta ja vanhaa paikannusta.
Tukholmaan tekisi taas mieli, Keskiaikamuseo on avattu kolmen vuoden tauon jälkeen (DN:n uutinen, Agricola-keskustelu).
Terhi Willman kirjoitti lukijan merkityksestä sukututkijalle ja antoi tietokirjaneuvoja. Jälkimmäisestä hyödyllisin itselleni tässä vaiheessa Nro 3 "Älä yritäkään olla fiksumpi kuin olet vaan ole oma itsesi. Omaääninen teksti nousee yläpuolelle kaiken soosin. Ihmisessä on luonnostaan viisautta, joka uhkaa muuttua tyhmyydeksi, jos lähtee muuttamaan itseään muuksi kuin on." Sen sijaan kohtaa 6 en ymmärtänyt ollenkaan: "Älä paljasta aihettasi etukäteen missään julkisesti, ellet ole aiheen ehdoton ja paras asiantuntija kohdealueellasi esimerkiksi Suomessa. Muussa tapauksessa ennakkouutinen lisää kirjan kysyntää etukäteen." Mitä pahaa on kirjan kysynnän kasvamisessa? Tai vaikka löytyisi isompia asiantuntijoita, niin eikös heitä pitäisi käyttää kirjan teossa hyödyksi?
Katleena Kortesuon teksti lohdutti tuskaista kirjoittajaa, aina voi pyrkiä parempaan. Ja analysoida aikaansaannoksiaan.
Anu Lahtinen kirjoitti biografiateksteistä. Asia on ajankohtainen, sillä 15.1.2010 julkaistiin Kansallisbiografian uudet Moninainen Suomi -artikkelit. Ne ovat vapaasti luettavissa 1.8.2010 asti.
Ilona Kemppainen kirjoitti siitä miten kuolleista saa kirjoittaa. Hän mietti myös valokuvia ja ulkonäkövaatimuksia nyt ja menneisyydessä.
Kolina PANUhuoneessa käsitteli rajantakaisia paikannimiä ja Marko Leppänen kommentoi Sörkka/Sörkkä-problematiikkaa.
Taivaankannen takojissa nimimerkki Alho kirjoitti suomalaisista ja perinnetavoista.
Jan Guilloun Arn-kirjat ovat suomennettuna Akateemisen kirjakaupan alennusmyynnissä, mutta en ostanut. Liian monta kertaa mainittu niiden historiallisista virheistä. Viimeksi Anders Jonssonin blogissa (ruotsiksi). Suomenkielisestä historiallisesta fiktiokirjasta Pyhän Calixtuksen lähde, miten roomalaisesta orjasta tuli pankkiiri, rangaistusvanki, diakoni, piispa, marttyyri ja pyhimys luin Tuomo Kuitusen blogista.
Nimimerkki jvahe linkitti sotahistoriavisaan ja kirjoitti Ylikankaan jatkosotakirjasta.
Paholaisen asiantuntija valotti uutta ja vanhaa paikannusta.
Tukholmaan tekisi taas mieli, Keskiaikamuseo on avattu kolmen vuoden tauon jälkeen (DN:n uutinen, Agricola-keskustelu).
lauantai 23. tammikuuta 2010
Kokemäeltä Amerikkaan, osa 29
Frans Viktor Pyssymäen (s. 1851 Kauvatsa) kaksi Kokemäen Sonnilassa kasvanutta poikaa lähti Amerikkaan.
Sukunimeä Tuomi käyttänyt Hannes Enok (s. 3.1.1889 Kokemäki) tuli 20.8.1913 Southamptonista lähteneellä Olympic-laivalla New Yorkin satamaan. Matkaseurana Kokemäeltä oli Arthur Tamminen, jolta jäi kotimaahan isä Kaarlo Tamminen Sonnilan kylään. Molemmat ilmoittivat vastaanottajakseen Hanneksen serkun Vilho Kivi.
Hannes saapui uudelleen New Yorkiin 19.6.1928 Göteborgista lähteneellä Drottningholmilla. Lähtöluvan hän oli hakenut 23.6.1927.
Hannes löytyy seuraavaksi veljensä taloudesta Michiganin Detroitista väestönlaskennassa 1930. Väinö Oskar (s. 31.12.1891 Kokemäki) oli avioitunut ja hänellä oli 5-vuotias poika Edwin.
Väinö oli valinnut sukunimekseen Saarni ja saapui New Yorkin satamaan 22.4.1913 Glasgowsta tulleella Columbia-laivalla, jonka kyydissä oli Kokemäeltä myös Weini Tanskila, jonka veljen Viktor Salovaaran Väinökin ilmoitti vastaanottajakseen. Hän päätyi kuitenkin Kanadan Ontarioon, josta tuli rajan yli Michiganin Sault St. Marieen 23.2.1917 saapuneella laivalla. Tuolloin Hannes asui Minnesotan Minneapoliksessa.
Väinö haki Yhdysvaltojen kansalaisuutta 1930. Hannes haki Yhdysvaltojen kansalaisuutta Michiganissa 1936 ja kuoli Georgian Jesupissa lokakuussa 1967.
Lähteet
Kokemäki rippikirja 1881-1890 s. 412, 1891-1900 s. 509
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957(Year: 1913; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2156; Line: 11; .)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1928; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_4286; Line: 17; .)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Detroit, Wayne, Michigan; Roll 1054; Page: 17A; Enumeration District: 539; Image: 683.0.)
Ancestry.com. U.S. Naturalization Records Indexes, 1794-1995
Ancestry.com. Social Security Death Index382-05-4951;Issue State: Michigan;Issue Date: Before 1951.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1913; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2058; Line: 4; .)
Ancestry.com. Michigan Passenger and Crew Lists, 1903-1965
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Sukunimeä Tuomi käyttänyt Hannes Enok (s. 3.1.1889 Kokemäki) tuli 20.8.1913 Southamptonista lähteneellä Olympic-laivalla New Yorkin satamaan. Matkaseurana Kokemäeltä oli Arthur Tamminen, jolta jäi kotimaahan isä Kaarlo Tamminen Sonnilan kylään. Molemmat ilmoittivat vastaanottajakseen Hanneksen serkun Vilho Kivi.
Hannes saapui uudelleen New Yorkiin 19.6.1928 Göteborgista lähteneellä Drottningholmilla. Lähtöluvan hän oli hakenut 23.6.1927.
Hannes löytyy seuraavaksi veljensä taloudesta Michiganin Detroitista väestönlaskennassa 1930. Väinö Oskar (s. 31.12.1891 Kokemäki) oli avioitunut ja hänellä oli 5-vuotias poika Edwin.
Väinö oli valinnut sukunimekseen Saarni ja saapui New Yorkin satamaan 22.4.1913 Glasgowsta tulleella Columbia-laivalla, jonka kyydissä oli Kokemäeltä myös Weini Tanskila, jonka veljen Viktor Salovaaran Väinökin ilmoitti vastaanottajakseen. Hän päätyi kuitenkin Kanadan Ontarioon, josta tuli rajan yli Michiganin Sault St. Marieen 23.2.1917 saapuneella laivalla. Tuolloin Hannes asui Minnesotan Minneapoliksessa.
Väinö haki Yhdysvaltojen kansalaisuutta 1930. Hannes haki Yhdysvaltojen kansalaisuutta Michiganissa 1936 ja kuoli Georgian Jesupissa lokakuussa 1967.
Lähteet
Kokemäki rippikirja 1881-1890 s. 412, 1891-1900 s. 509
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957(Year: 1913; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2156; Line: 11; .)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1928; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_4286; Line: 17; .)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Detroit, Wayne, Michigan; Roll 1054; Page: 17A; Enumeration District: 539; Image: 683.0.)
Ancestry.com. U.S. Naturalization Records Indexes, 1794-1995
Ancestry.com. Social Security Death Index382-05-4951;Issue State: Michigan;Issue Date: Before 1951.)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1913; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2058; Line: 4; .)
Ancestry.com. Michigan Passenger and Crew Lists, 1903-1965
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
Kyytimiehen kanssa 1862
Vuonna 1862 painettiin viides painos kirjasta Den lilla Svenska och Finska tolken eli Ruottalainen ja Suomalainen Kielikirja. Sen otsikon Kyytimiehen kanssa alta koottujen repliikkien valossa...
Älä aja harhateille ettemme eksyis.
Pysy valtatiellä.
Aja paremmin!
Lyö!
Anna minulle ruoska!
Anna minulle ohjakset!
Ota ohjakset!
Aja oikealle puolen!
Onko kestikievarin talo kaukana?
Älä aja harhateille ettemme eksyis.
Pysy valtatiellä.
Aja paremmin!
Lyö!
Anna minulle ruoska!
Anna minulle ohjakset!
Ota ohjakset!
Aja oikealle puolen!
Onko kestikievarin talo kaukana?
perjantai 22. tammikuuta 2010
Naamakirjan fanitettavat
Genealogy Insider-blogi Amerikassa kirjoitti juuri Facebookin sukututkijalle sopivista sivuista. Suomalaisesta sukututkija-historianharrastaja näkökulmasta omia löytöjäni ovat, täysin sekalaisessa järjestyksessä:
Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys
Nättidningen Svensk Historia
Humanistportalen
Agricola–Suomen historiaverkko
Vantaan kaupunginmuseo
Postimuseo
Luonnontieteellinen museo
Eduskunnan kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto
Helsingin kaupunginmuseo
Porin kaupunginkirjasto - Satakunnan maakuntakirjasto
Hämeenlinnan Maakunta-Arkisto / Tavastehus Landsarkiv
Agricola–Suomen historiaverkko
Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto (ELKA)
Kuttelo
YLEn Elävä arkisto
JOY Jokaisen Oma Ympäristö
Svenska litteratursällskapet i Finland r.f.
Suomensuojelija
Projekt Runeberg
sekä nykyisille ja entisille kokemäkeläisille
kokemäjen kommeet
Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys
Nättidningen Svensk Historia
Humanistportalen
Agricola–Suomen historiaverkko
Vantaan kaupunginmuseo
Postimuseo
Luonnontieteellinen museo
Eduskunnan kirjasto
Helsingin yliopiston kirjasto
Helsingin kaupunginmuseo
Porin kaupunginkirjasto - Satakunnan maakuntakirjasto
Hämeenlinnan Maakunta-Arkisto / Tavastehus Landsarkiv
Agricola–Suomen historiaverkko
Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto (ELKA)
Kuttelo
YLEn Elävä arkisto
JOY Jokaisen Oma Ympäristö
Svenska litteratursällskapet i Finland r.f.
Suomensuojelija
Projekt Runeberg
sekä nykyisille ja entisille kokemäkeläisille
kokemäjen kommeet
Palautetta ees-taas
Syksyllä yksi sukututkimuskaveri pyysi kommentteja kirja-aihioonsa. Kyseessä tuttu tyyppi "omalla tasollani" ja olin lukenut hänen tekstejään aikaisemmin. Eli pystyin lukemaan käsiksen yhdessä illassa, toteamaan tekstin rakenteen ja tyylin kirjoittajalle ominaiseksi (eli siihen ei tarvinnut sanoa mitään) ja tekemään yhden oleellisemman ehdotuksen kokonaisuuteen ja pari pientä korjausta. Sain kiitokset, joten kontribuutioni vastasi kai tarkoitustaan. Ihan nakki juttu.
Sitten sain kommentoitavaksi paikallishistoriallisen tekstin henkilöltä, jota en tuntenut ja jonka julkaistuja tekstejä en ole lukenut. Paikallishistorioita on tullut luettua, joten kommentteja kyllä riitti. Vaikeampaa oli päättää mitkä niistä olivat rakentavia pyydetyssä mielessä. Se, että minä ilmaisisin tai painottaisin asiat toisin ei tarkoita, että se olisi oleellisesti parempi ratkaisu. Eli päädyin kirjamaan mielipiteistäni vain murto-osan.
Ilmeisesti linjanvetoni oli onnistunut, sillä kommenteistani kiittäessään kyseinen kirjoittaja tarjoutui lukemaan läpi jonkun minun käsikirjoitukseni. Tilaisuus, jolle ei voi sanoa ei. Vaikka tässäkin tilanteessa loppujen lopuksi tuntui siltä, että "pakotin" hänet lukemaan tekstin.
Sain kyseisen palautteen viime viikon maanantaina. Kirjoitusvirheitä oli löytynyt ja epäselviä lauseita. Samantapaisia korjauksia, joita saan vakioesilukijaltani (äitini). Myös joitakin näkemyksiä sisällöstä. Ei mitään uutta eli sellaista, jota en olisi kirjoittaessani jo kelannut.
Luulin, että odotukseni palautteesta olisivat olleet olemattomat. Taisin silti kuvitella, että ammattilainen keksii jotain mikä ei olisi tullut ikinä mieleeni. Deus ex machina, joka olisi tehnyt keskinkertaisesta loistavaa. Eli ripaus epärealismia.
Mikä ei tarkoita, että palaute olisi ollut hyödytöntä. Oli hyvä saada muistutus/vahvistus niistä pointeista, jotka olivat tuttuja. Lisäksi palautteen saanti yhdistettynä pieneen lepotaukoon projektista herätti sisäistä monologia tyyliin "Olipas se pönttö, kun ei tajunnut ehdottaa/kommentoida/..." Mikä oli mukavampaa kuin ajatella sama asiasisältö muodossa "olinpa minä pönttö kun en poistanut/lisännyt/tarkistanut/...".
Ja kun viime sunnuntaiaamuna kuuden ja seitsemän välillä luin käsiksen loppupuolen muutaman viikon tauon jälkeen olin sitä mieltä, että minut olisi voinut haastaa ihmisoikeustuomioistuimeen jo pelkästä tekstin antamisesta luettavaksi. Runsaasti editointia jäljellä!
Sitten sain kommentoitavaksi paikallishistoriallisen tekstin henkilöltä, jota en tuntenut ja jonka julkaistuja tekstejä en ole lukenut. Paikallishistorioita on tullut luettua, joten kommentteja kyllä riitti. Vaikeampaa oli päättää mitkä niistä olivat rakentavia pyydetyssä mielessä. Se, että minä ilmaisisin tai painottaisin asiat toisin ei tarkoita, että se olisi oleellisesti parempi ratkaisu. Eli päädyin kirjamaan mielipiteistäni vain murto-osan.
Ilmeisesti linjanvetoni oli onnistunut, sillä kommenteistani kiittäessään kyseinen kirjoittaja tarjoutui lukemaan läpi jonkun minun käsikirjoitukseni. Tilaisuus, jolle ei voi sanoa ei. Vaikka tässäkin tilanteessa loppujen lopuksi tuntui siltä, että "pakotin" hänet lukemaan tekstin.
Sain kyseisen palautteen viime viikon maanantaina. Kirjoitusvirheitä oli löytynyt ja epäselviä lauseita. Samantapaisia korjauksia, joita saan vakioesilukijaltani (äitini). Myös joitakin näkemyksiä sisällöstä. Ei mitään uutta eli sellaista, jota en olisi kirjoittaessani jo kelannut.
Luulin, että odotukseni palautteesta olisivat olleet olemattomat. Taisin silti kuvitella, että ammattilainen keksii jotain mikä ei olisi tullut ikinä mieleeni. Deus ex machina, joka olisi tehnyt keskinkertaisesta loistavaa. Eli ripaus epärealismia.
Mikä ei tarkoita, että palaute olisi ollut hyödytöntä. Oli hyvä saada muistutus/vahvistus niistä pointeista, jotka olivat tuttuja. Lisäksi palautteen saanti yhdistettynä pieneen lepotaukoon projektista herätti sisäistä monologia tyyliin "Olipas se pönttö, kun ei tajunnut ehdottaa/kommentoida/..." Mikä oli mukavampaa kuin ajatella sama asiasisältö muodossa "olinpa minä pönttö kun en poistanut/lisännyt/tarkistanut/...".
Ja kun viime sunnuntaiaamuna kuuden ja seitsemän välillä luin käsiksen loppupuolen muutaman viikon tauon jälkeen olin sitä mieltä, että minut olisi voinut haastaa ihmisoikeustuomioistuimeen jo pelkästä tekstin antamisesta luettavaksi. Runsaasti editointia jäljellä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)