Etuniemen käsittely on aihe, josta saa sukututkijoiden keskuudessa aina käyntiin vilkkaan keskustelun. Tämä tuli todistettua jälleen viime viikolla, kun Suomen sukututkimusseuran blogissa julkaistiin Jouni Elomaan kirjoitus Nimellistä asiaa. Verkkokeskustelussa meni sekaisin verkkoalustojen käytännöt, normalisoinnit ja suomentamiset. Ensiksi mainitut mahdollistavat useiden nimivarianttien tallennuksen ja esityksen. Normalisointi (esim. Eric > Erik) on tarkoituksenmukaista tiedon löytymiseksi. Suomentaminen yrittää tavoittaa todellisuutta, joka ei ole saavutettavissa. Per Perssonin voi kirjata Pekka Pekanpojaksi tai Pietari Pietarinpojaksi, mutta on erittäin epätodennäköistä, että kyseinen menneisyyden mies olisi itsensä näin esitellyt. Elävän elämän nimikäytäntöjen kirjaus ei ollut menneisyyden virkamiesten tehtävänä.
Asiakirjoihin tallentui kuitenkin osa nimikäytäntöjen joustosta eli usein kohtaa henkilöitä, joiden nimi on kirjoitettu hieman eri tavoin eri yhteyksissä. Yksi esimerkki tästä tuli vastaan viime viikolla, kun kokosin tietoa miehestä, joka kirjallisuudessa tunnettiin Eero Väkipartana.
Sanomalehtihaku nimellä osui runsaaseen uutisointiin Räisälän rettelöistä vuonna 1892. Päivälehti uutisoi välikäräjistä 30.1.1892 ja luetteli syytetyt:
talollinen Erik Mikonp. Puputti Läheniemen kylästä, räätäli Matti Aataminp. Tantti Humalapellon kylästä, talokkaat Erik Simonp. Väkiparta, Yrjö Aataminp. Varne ja Jonas Matinp. Ohva Hytinlahden kylästä, Antti Martinp. Kiuru ja poika Martti Kivipellon kylästä ja Matti Juhonp. Niukkanen Köninginmäen kylästä, loinen Juho Antinp. Tantti Piiskonmäen kylästä ja mylläri Matti Yrjönp. Varvas Unnunkosken kylästä
Puoli vuotta myöhemmin Jonas on Juonas ja Väkiparran etunimi Eero (Päivälehti 19.6.1892). Karjalattaressa 18.10.1892 mainitaan Juonas Ohjo ja Eerik Väkiparta. Viimeksi mainittu muoto on myös ajan rippikirjassa
 |
| Räisälä RK 1890-99, 46 |
Kun sama Väkiparta astui kesällä 1903 Englannissa laivaan, joka vei hänet Kanadaan, matkustajalistaan kirjoitettiin Erik.
Mutta Väkiparta kutsui itseään Eeroksi sekä Suomessa että Amerikassa. Nimimerkkinsä suomalaisissa sanomalehdissä tosin oli Väkelän Eero, eikä Väkiparran Eero.
.jpg) |
| Toveri 16.2.1910 |
Eli virallisiin asiakirjoihin tallentunut nimi ei ollut se, jota mies itse käytti. Mikä on "oikea" nimensä? Erkkikö?
4 kommenttia:
Se, mikä ainakin on varmaa, oli se, että menneinä vuosisatoina suomalaispitäjässä kirkonkirjoihin Perinä tai Peterinä merkitty suomenkielinen henkilö ei itseään sellaiseksi kutsunut. 1800-luvulla papit muuten kertaheitolla vaihtoivat kirkonkirjojen kielen ruotsista suomeksi ja samalla käänsivät kaikki nimet osuvimmaksi katsomallaan tavalla. Jören Jörenssoneista tuli hetkessä Yrjö Yrjönpoikia ja Elisabet Henriksdottereista Liisa Heikintyttäriä - mitä he oikeasti jo olivatkin.
Viimeisin harkintayritykseni Genin suhteen kaatui siihen, että huomasin jonkun ristineen esi-isäni Adamin Aappoksi. Ei kuulosta yhtään luontevalta, lähimmät Aappot tiedän 500 km päästä. Olisi vaikka Aatu, jos on ihan pakko vääntää jotain suomalaista kaikkialla esiintyvän Adamin sijaan. Pitäkööt tunkkinsa.
Isosetäni sen sijaan tunnettiin kirjallisesti ainakin nimimuodoilla Johan, Juho, Juha, Juhannes ja taisi olla myös Johannes. Odotan mielenkiinnolla kuolinmerkintää 1920-luvulta, hautajaiskutsussa ja hautakivessä on eri muodot. Kutsumanimestä ei ole jäänyt tietoa, todennäköisesti se on ollut Jussi. "Oikean" nimen pohtiminen on kuitenkin turhaa, kun mies kuoli ennen kuin oikea nimi määriteltiin.
Vielä hullummaksi menee, jos pappi sattui käyttämään kirjoissaan latinaa. Esi-isäni Yrjö tuskin edes tiesi, että hän on kirkon papereissa joku ihmeen Georgius.
Tuo Genin Aappohan on selvä virhe. Abrahamista Aappo toki tulee, ei tietenkään Adamista.
Lähetä kommentti