Täydennysosia

1) Yllä Finlands Allmänna Tidningissä 15.11.1855 esitelty pesukonemalli aiempien jatkeeksi.

2) Vuosia sitten keräsin Helsingin arkeologisia löytöjä, joiden joukossa oli Narinkkatorin luurangot tuoheen käärittyine kalloineen. Viime syksynä sain Kalmistopiirissä Ulla Nordforsin (aik. Moilanen) vastauksen kysymykseeni Luurankolöytö Helsingissä 1879 – Mihin aikaan ajoittuvat vainajat, joiden päät oli kääritty tuoheen? Kysymättä ja yllättäen puolestaan tuli vastaan kuvaus kyseisestä Narinkasta:

Toinen tori, joka kymmenen vuoden kuluessa myöskin on kokonaan muuttunut, on entinen narinkki eli juutalaistori. Siellä seistä törötti ennen rumia lautakoppelia, laatikoita ja pöytiä, joiden päälle oli aseteltu vanhoja vaatteita, kuluneita ja särkyneitä huone ja talouskaluja ja kaikenlaista rojua, jota tavallisesti keräytyy liitereihin, konttooreihin, ja vinnikerroksiin. Tätä kallisarvoista kauppatavaraa olivat juutalaiset myömässä ja heidän vallassaan oli koko stori. Nyt sen länsi puolella kohoaa miljoona rakennus, Suomen pankin kartano ja sen edustalla pieni istutuslava, josta keskeltä suihkulähde kesäisinä poutasäinä tupruuttelee vettään ilmaan. (Savo-Karjala 6.11.1888)

3) Jokin aika sitten olen koonnut laihdutuksen lyhyen historian (1, 2 &3). Sen luonnosmaisuuteen tuli merkittävä lisä itsenäisyyspäivän listauksessa: Hiironniemi, Iiro. Naiset vaakakupissa : Muoti ja moderni laihdutuskulttuuri Suomen lehdistössä 1920–1939

4) Tehdessäni Kalmistopiiriin artikkelia Uhritukkeja ja fatipyssyjä – rahankeräyslippaiden varhaista historiaa jäi huomaamatta Suomenkielisten tietosanomien numerossa 6/1776 jatkunut selostus Waiwaisten holhomisen muodosta Mynämäen Pitäjäsä. Siinä kerrotaan, että yksi rahan keräysmuoto oli 

5:xi Lazaruxen, Maantien wieresä waiwaisten huonen tykönä olewan kuwan kautta, joka anie-astian osottamisella, anta waeltawaisille tietä wiheliäisten nukkeroitsemisen.

Sanomia Turusta puolestaan kertoi 12.5.1857, että Turussa vuonna 1817 oli "Säästöpyssyistä koottu" 2 riksiä, 30 killinkiä ja 8 äyriä, mikä oli murto-osa muiden keräystapojen tuotosta. 

5) Moneen kertaan kierrätettyyn teemaan "tietokannassa ei ole koskaan "kaikkea"", löytyi lisäosa Helsingfors Tidningarista, jossa 29.11.1843 julkaistiin suomenkielinen Keskensyntynyt Runo allekirjoituksella Z. Z:pojka. Kirjaimien ja lehden yhdistelmästä syntynyt arvaus sai vahvistuksen Ragnar Öllerin tutkimuksesta Ett kvarts sekel av vårt litterära liv 1828-1853 (1920): kyse on Zachris Topeliuksen runosta. Jota ei löydy SLS:n julkaisemasta Topeliuksen tuotannosta, sillä se ei väitä olevansa kaikenkattava, vaikka hätäisemmin olisi voinut moista kuvitella.

Verkkohaun perusteella runoa ei näy muuallakaan, joten kierrätetään tähän kertomaan Topeliuksen pohjalaisesta murteesta:

Läksin maita kahtomaani, 

Kirko kuntia kuulemaani, 

Outo lasta oppimaani, 

Sini silme iskemääni, 

Sula luontoista sylimääni. 

Aika kulu, matka joutu, 

Ratas viery, sytän sytty, 

Käsi liikku, vitsa heilu, 

Juostessa joutusan ruunan, 

Ori varsan hyppätesså. 

Ei ollut sitä mäkeä, 

Sitä tannerta tasaista, 

Kussa pyörä maata koski, 

Kärri tietä tapaeli. 

Niin joun, kuin kotka lenti, 

Näille rajoillen tullessaani, 

Viron virrallen viertessääni. 

Oisinko laulun laulaja, 

Runon tekiä kelvollinen, 

Laulasin tytön tyytysäksi, 

Hellä sytämen hellyttäisin, 

Jonka siittä syötteleisin, 

Runo rualla ruokkisin; 

Että näkisin tulevan, 

Siivon pijan siistillisen, 

Toveriksi makian marjan, 

Vesi korvon kantajaksi. 

Hän laattiat lakaseisi, 

Riihet kaikki ripsuaisi, 

Saunan löylyt varustaisi, 

Suuren kuorman kantajallen, 

Runo kerän keriällen, 

Mullen polosellen pojallen, 

Pitkän matkan kulkiallen.

Vaan en nyt laula lapsi parka, 

Poika älytön turise.