Viikonloppuna sain inspiksen uuteen kirjaprojektiin. (Kyllä, niitä on yli tusina odottamassa jonossa, tieteellisten artikkelien silmuja lähes sata ja blogiteksti-ideoita reilusti yli sata sivua.) Päätin hyödyntää Töölön Taipale -proggiksessa opitun toiseen Läntisen viertotien vuokratonttiin.
Keskityin sanomalehtiin ja HKA:n antiin. Henkikirjoja olisi ollut kiva katsoa ja palovakuutuksia etsiä, mutta Kansallisarkiston Astia oli koko viikonlopun nurin. Ainakin toista kertaa tänä vuonna tuli mieleen, että jonkun toimijan pitäisi kopsata kaikki KA:n kuvat varmempaan paikkaan.
No, eilen illalla Astia oli taas pystyssä, joten ajattelin ensin kerätä henkikirjojen listan vanhan Taipale-listan perusteella. Onneksi en ehtinyt kunnolla edes aloittaa, kun lamppu syttyi. Siirryin Digihakemistoon ja tein sanahaun. Mekanisella työllä, puheohjelmaa kuunnellen, koossa oli linkit melkein jokaiseen henkikirjaan. En pysty kuvittelemaankaan, että olisin hakenut vastaavan listan nykyisestä Astiasta. Klik-klik-klik-klik-klik-klik-klik-klik aivan loputtomiin.
Varsinkin, kun yksi erittäin olennainen ero Astian ja Digihakemiston välillä on tässä:
Vaihtoehtoinen ratkaisu vaati tekstihaun ohella tietenkin sitä, että lukuisat tutkijat ovat näpytelleen hakusanoja Digihakemistoon. Ajatelkaapa, jos vastaava toiminnallisuus olisi ollut olemassa jo vuonna 2003, kun Kansallisarkisto avasi ensimmäiset digikuvansa? Mikä tietomassa meillä olisi nyt koossa? Olettaen tietenkin, ettei KA olisi kaatanut sitä jossain välissä roskikseen.
Tunnetustihan KA on hävittänyt satojen tai tuhansien tutkijoiden työtä sillä, että linkit eivät ole pysyviä. Vilaisin äskettäin vuosia sitten tekemääni kymmenien 1700-luvun läänintilien läpikäyntiä ja totesin, että uudelleen kuvaus oli tuhonnut huomattavan osan keräämästäni tiedosta. Tietenkin oma vikani, etten laittanut sivunumeroita muistiin, mutta niitä ei ollut kaikissa tileissä.
Ehkä KA:n on tarkoitus kannustaa ripeään tutkimukseen? Tee, ennenkuin linkit happanevat tai Astia on taas nurin.
5 kommenttia:
Kun Astia on nurin, ainoa paikka, josta voisi yrittää hakea tietoa tilanteesta ja sen jatkumisesta, on kansallisarkisto.fi. Yleensä ei siellä kyllä ole mitään. Nyt kuitenkin siellä oli tiedote tällaisella otsikolla: Astia-verkkopalvelu taas käytettävissä.
Julkaisuajankohta 15.4.2024. Olisi ollut kiva tietää jotain jo katkon aikana.
Verkkopalvelunkilpailutuksessa on jätetty ehdoissa mainitsematta tämmöiset että linkkejä ei saa tappaa niin uuden verkkopalvelun tuottajan ei silloin tarvitse vanhoista linkeistä sen kummemmin välittää.
Linkkimädästä viis kunhan saadaan rahat pois...
Käsittämätöntä, että kilpailutus on toimitettu noin tuhoisasti.
Usein vapaaehtoistoimijoilla (etenkin https://digihakemisto.net/ ) on tarjolla paremmin infoa poikkeustilanteista kuin sylttytehtaalla itsellään.
Linkkien kuoleminen johtuu siitä ettei alunperinkään ole suunniteltu sellaista osoiterakennetta jota voitaisiin käyttää samana myös jatkossa. Usein kun verkkosivuja tehdään ja/tai uudistetaan otetaan käyttöön vain se osoiterakenne jonka uusi järjestelmä oletuksena tarjoaa.
Hyvin usein linkittäessä urlin rakenteesta jo näkee ettei tämä linkki tule olemaan pitkäikäinen.
Lähetä kommentti