tiistai 28. marraskuuta 2023

"Suuren digitointi-iltapäivän" antia

Eilen vietettiin Kansallisarkiston vanhassa tutkijasalissa ja verkossa "Suurta digitointi-iltapäivää". 


Aloitetaan positiivisella. Käsialan tunnistukseen on satsattu ja ilmeisesti edelleen satsataan. Lähteen rakenteen hyödyntämisessäkin on edetty.

Huolestuttavampaa oli se, että digitointistrategian ensimmäisenä kohtana oli asiakaslähtöisyys, jota oli aloitettu toteuttamaan perustamalla sisäinen ohjausryhmä. "Objektiiviset" valintakriteerit kuullostavat ehkä jollekin asiallisen kliinisiltä, mutta ryhmäpäätöksen teon mallintamista aikanaan sivusta katsoneelle sanahelinältä. Kaikki päätökset ovat perusteltavissa, minkä takia oli ikävää havaita, että tarvittiin asiakkaan ääni toteamaan, että olisi hyvä, jos olisi mekanismi, jolla digitointitoiveita voi välittää, mahdollisesti jopa näkyvyys muiden ehdotuksiin ja vähintäänkin lopulta tieto omasta ehdotuksesta tehdystä päätöksestä.

Yleisöstä pyydettiin myös selkeää näkyvyyttä uusiin ja tuleviin digitointeihin. Teoriassa tämä voisi olla automaattisesti tuotettua dataa, mutta ilmeisesti siihen ei ole resursseja. Edelleen voi jopa syntyä kuukausien (?) viive digitoinnin ja Astia-näkyvyyden välillä. 

Yleisön edustajan kysymyksestä selvisi itselleni, että edelleen on käynnissä "FamilySearch"-digitointeja, joista tulee (tietenkin) sukututkijoita hyödyttäviä materiaaleja. Vakuutettiin, että epätäydellisesti digitoituja yksiköitä tehdään loppuun. Uudistuskarttojen digitointi etenee edelleen.

Hyvältä kuullosti se, että enää prioriteettina ei ole saada aikaan mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Prioriteettina esitysten perusteella kuitenkin oli tuotanto - sekä digitaalisten kuvien että niistä tuotetun tekstin - mikä ei ollut varsinaisesti yllättävää, mutta pettymys. Toistuvasti puhuttiin Astian kehityksestä, johon itse en jaksa luottaa. En pysty näkemään visiota, jossa lisäämällä nykyiseen sekasotkuun tunnistettu teksti saavutettaisiin positiivinen käyttökokemus. Jos edes saataisiin aikaan KUVAkohtainen pysyvä url tukemaan aivan perustutkimuskäyttöä.

Aivan lopuksi jostain pulahti esiin "karttasovellus" eli aineistonhaku paikan perusteella. Kansallisarkiston edustaja lupaili varovasti ja totesi, että DF:ssä on kokeiltu. Aivan, kokeiltu. Ja todettu useita ongelmia, joista useat palautuvat yhteen ja samaan asiaan eli kuvailutietojen tasoon. On aivan ymmärrettävää, kuten tilaisuudessa todettiin, että kuvailun taso vaihtelee, sillä sitä ovat tehneet monet ihmiset useilla ohjeilla ja aina puutteellisilla resursseilla. Minkä takia olisin toivonut kuulevani, että tarkistukseen ja korjaukseen olisi satsattu digitointiprosessissa, mutta jouduin tässäkin pettymään.

Tai en minä oikeasti pettynyt, sillä seurattuani toimintaa yli vuosikymmenen en paljoa odottanut. Mutta alkuun palaten, käsialatunnistus on ylittänyt odotukseni. Toivottavasti sen antia ei tuhota käyttöliittymillä tai niiden puutteella.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitenköhän paljon Kansallisarkiston kaikkien kokoelmien digitointi maksaisi ja mitä kaikkea siihen tarvittaisiin? Tuossa olisi ihan tutkivan journalismin aihetta.

Anonyymi kirjoitti...

Joskus alkuvaiheessa siellä oli resursseja paljonkin. Mitä sitten tapahtui?

Anonyymi kirjoitti...

"80% KA:n asiakirjojen käytöstä kohdistuu 20% aineistoista. Saisimme koko 20% digitaaliseksi ja kaikkien saataville, jos meillä olisi 20 skanneria, 40 ihmistä ja 5 vuotta aikaa." (Tomi Ahoranta 8.6.2022 Twitterissä)

"Noin 3,9 prosenttia Kansallisarkiston aineistomassasta on digitoitu. Tavoitteemme on saada noin 20 prosenttia analogisesta aineistosta digitaaliseen muotoon vuoteen 2030 mennessä. Komission tavoite edellyttäisi kunnollista digitointikeskusta. Kyse on loppujen lopuksi arvovalinnoista, kertoo Happonen." (Yle 23.3.2022)

"1970-1990-lukujen asiakirjoja digitoidaan 24 työntekijän voimin 1500 hyllymetriä vuodessa. Koska aineistoa on kaikkiaan 130 hyllykilometriä, toiveissa on saada urakkaan lisää rahoitusta. Muuten työ kestää 86,7 vuotta." (Yle 15.9.2021)