Valtioneuvos Fredrik Immanuel Palmrothin ja vaimonsa Naema Fredrica Aline Essenin tytär syntyi Helsingissä 30.8.1877 ja sai etunimet Elsa Fredrika Natalia. Joulukuussa 1878 syntynyt Katri Bergholm (o.s. Ignatius) muistelee häntä kirjassaan Kuultua ja elettyä seuraavasti:
Elsa Palmrothinhan olin tuntenut koko elämäni ja pidin hänestä paljon, sillä hän oli suora ja rehti tyttö ja hauska toveri. Hänellä oli niin ihmeelliset elämänvaiheet, että kerronkin ne jo tässä.
Elsa meni vuonna 1904 naimisiin Erik Regnellin kanssa, joka silloin oli kornettina H. M. Aleksanteri III:n henkivartioratsurykmentissä. Elsa seurasi miestään Venäjälle ja joutui mitä läheisimpään kosketukseen sotatapahtumien kanssa ensimmäisessä maailmansodassa. Hän oli harvinaisen rohkea ja peloton nainen, joka seurasi miestään uhkarohkeilla retkillä. Kerran hän joutui viettämään yönsä kurjassa hökkelissä, mistä joukko kaartinupseereitakin oli etsinyt suojaa. Taistelut olivat olleet käynnissä monta päivää, ja mies oli pyytänyt Elsaa etsimään suojaa pahanpäiväisestä kyläsestä parikymmentä virstaa taistelupaikalta. Sieltä hänen miehensä löysi hänet rauhallisesti nukkumasta näitten vieraitten upseerien kanssa. Kun aamulla paljastui, että se vieras, joka oli etsinyt yösijaa, olikin upseerin rouva, olivat kaikki sekä hämmästyneet että ihailleet pelotonta naista.
Vuonna 1916 oli Turkissa Azap-Keyn kylässä taistelu raivonnut koko päivän. Kaikki rakennukset olivat maan tasalle ammutut, ja Elsa ja hänen miehensä etsivät suojaa lumirännältä, joka piiskasi heidän kasvojaan. Muuan aliupseeri ilmoitti heille silloin, että läheisyydessä oli eräs "jurtta". Liejussa ja pimeydessä he sitä etsivät ja viimein löysivätkin. Siellä oli jo noin 50 upseeria ja sotilasta sekä kymmenkunta kuollutta turkkilaista. Kuolleet nostettiin päällekkäin kasaan, jotta saataisiin tarpeeksi tilaa kaikille jurtassa, ja siellä sitten Elsa miehensä kanssa rauhassa söi matkaeväänsä ja vietti yönsä.
Kun sitten sota päättyi, he muuttivat Helsinkiin, missä heidän pieni tyttönsä oli ollut Elsan äidin hoivassa....
Tämä pieni Amaryllis-tyttö oli syntynyt Itä-Preussin Tilsitssä 9.12.1907 ja eli yli 100-vuotiaaksi. Magnus Londén onnekkaasti haastatteli häntä vuonna 2000. Muistelunsa alkaa ensimmäisen maailmansodan syttymisestä, kun Amaryllis asui synnyinseudullaan Itä-Preussissa. Isänsä haavoittui samana syksynä. Toipumisen jälkeen hän sai käskyn siirtyä Kaukausian rintamalle Georgian Tbilisiin. Mukanaan hän vei Riiasta 700 hevosta, vaimonsa ja tyttärensä. Hidas junamatka jäi lapsen muistiin.
Tammikuussa 1916 Erik Regnell siirrettiin Sarikamishin ja Erzurumin välisen kuljetuslinjan päälliköksi. Perheensä asui Jerevanin länsipuolella Sarikamishin kylässä, joka on 2000 metrin korkeudella. Elsa toimi Punaisessa ristissä ja Amaryllis auttoi talleilla. Amarylliksen muistoissa hän on jatkuvasti vanhempiensa kanssa, mikä on ristiriidassa Bergholmin muistelman kanssa.
 |
| Sarikamish maaliskuussa 1916. Wikimedia |
Kirpputorilta löytynyt postikortti, jonka ostaja selvitteli myös perheen vaiheita (Turun seutusanomat 18.8.2017), todistaa, että perhe oli syksyllä 1917 Suomessa. Kun kotikielinä oli ollut ruotsi, saksa ja venäjä, ei asettuminen itsenäistyvään Suomeen ollut helppoa. Erik Regnell oli Terijoella rajavartioston pataljoonan komentajana helmikuussa ja tämän jälkeen "venäläisen" keskitysleirin johtajana ensin Hennalassa ja sitten Hämeenlinnassa (Etelä-Suomen Sanomat 14.08.1920).
Enää vaimo ja tytär eivät seuranneet virkapaikoille vaan asuivat Helsingissä, vuoden 1919 osoitekalenterin mukaan Maurinkadulla Kruununhaassa. Bergholmin muistelman päättäen:
 |
| US 8.2.1922 |
Ja täällä eräänä rauhallisena aamuna, jolloin tyttö oli juuri mennyt kouluun ja Elsa aamupuvussaan kahvin juotuaan seisoi avonaisen takan ääressä sanomalehteä selaillen, tarttui tuli hänen aamupukuunsa, ja pian hän oli liekkien vallassa. Seuraavana päivänä hän kuoli palohaavoihinsa. (s. 397-398)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti