Suomalaisen runouden isä

Vuonna 1899 suomalaisen runouden isän kanonisointi oli vielä vaiheessa ja Rolf Lagerborg näki tarpeelliseksi kirjoittaa aiheesta artikkelin. Lagerborg hylkäsi Väinämöisen eivätkä hänelle kelvanneet Agricola, Valentinus Thomae, Olaus Georgii Suomalaenius tai Hemminki Maskulainen. Tarvittiin runoilija, jolla oli yhteys antiikin kulttuuriin. Näin ollen oli vain yksi vaihtoehto

Det lysande namnet, den store skalden, den förste finske filologen, den förste som böjt finskan i klassisk form, - altnog den finska skaldekonstens gudabenäende fader: Georg Stjernhjelm. (Stjernhjelm, den finska skaldekonstens fader. Ateneum 4/1899.)

Liekö Kokemäen lukion surkeutta, etten ollut tästä suuruudesta aiemmin kuullut. Suomenkielisen Wikipedia-sivunsa (josta kuvansa) mukaan hän syntyi ja kuoli varsinaisessa Ruotsissa ja häntä pidetään Ruotsin runouden isänä. Minkä yhteyden Suomeen ja suomen kieleen Lagerborg on keksinyt?

Runon, jossa suomen kieli vilahtaa esimerkiksi näissä säkeissä

Vennemes ol sina vait, mine juxet? ja sino perhest.
Kyl mino pex sino perkele pois, tule nytt, tule noppist.
Kan skie tu bille dig in, wåra grannar löpa till fanders.
Kienner tu den dag, sen sina Sabaki kil sine juxet.
Ey mino hole se Ryss kack perkelen assia Russi.

(Koko runo on kuvana alla.) Kyllähän tuosta jotain tolkkua saa, mutta kovin laadukkaaksi kieleksi tai runoksi en kutsuisi, olkoon mitä klassista mittaa hyvänsä. E. N. Setälä toteaa artikkelissaan Georg Stjernhjelmin kielitieteellisistä ja etenkin Suomen kieltä koskevista tutkimuksista (Suomi 1892 s. 217-), että "Ne muutamat suomalaiset palaset, jotka tässä tapaamme, eivät juuri anna erinomaisen hyvää todistusta Stiernhielmin suomen kielen taidosta." Suomenmieliset 1800-luvun kielitaistossa kutsuivat vastaavaa ja parempaakin siansaksaksi. Nykyään voi ihmetellä positiivisemmassa hengessä, että ruotsalainen viitsi suomea paperille 1600-luvulla vielä kirjoittaa.