Sunnuntainen retkeily Kirkkonummella ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Kolmesta kohteesta yhtä ei löytynyt ja toiseen oli sellainen tungos, että ajoin ohi. Siirtymätaipaleelle auton navigaattori ohjasi moottoritiekierrokselle, kun kartasta katsoen olisi voinut ajaa Kuninkaantietä. Harjoituksen puutetta.
Eli anti jäi siihen kolmanteen kohteeseen, joka oli Ragvaldsin museoalue. Odotin "sitä tavallista ulkomuseota", joten sain yllätyksen. Kohde oli museoitu 1980-luvulla ja sisätiloista tuli mieleen sukulaistemme maatila. (Ja koska sukulaiseni toisinaan lukevat blogiani todettakoon, että tarkoitan sitä toista taloa.)
En tiedä paljonko oli muutettu museoinnin yhteydessä, mutta jäljellä oli kyllä rosoisuus, jota en näe lavastetuissa kotimuseoissa. Nuori opas kertoi viimeisestä asukkaasta asiantuntevasti. Ei olen-vain-täällä-töissä-tyyliä, kuten monilla kesätyöläisillä vastaavissa kohteissa.
Tilan museointia hän perusteli sanoen, että se edustaa tavanomaista kirkkonummelaista tilaa. Ulkopaikkakuntalaisena tähän on vaikea ottaa kantaa. Länsisuomalaiselle tilan rakennusten sijoittelu kahden puolen Kuninkaantietä oli melko outo enkä hahmottanut peltojen sijaintia enkä laajuutta. Niiden sijaan kysyin konehallia ja opas vakuutti 1960-luvun traktorin mahtuneen vaunuvajaan. Tässäkin tuli esiin asiantuntevuus.
Tila oli Porkkalan vuokra-alueella eli asukkaat joutuivat lähtemään, mutta pääsivät palaamaan. Tätä ajatusta enemmän minua kosketti esillä ollut punaisten vangiksi joutuneen perheenjäsenen kirje Helsingistä.
Neuvostoliiton aika oli esillä erillisessä rakennuksessa ja sen näyttelyissä. Täälläkin oli asiantunteva ja mukava nuori opas. Ehkä alussa olisi voinut varmistaa, että tiesimme mistä vuokra-ajasta oli kyse.
Alakerrassa oli valokuvia, asiakirjoja ja joitakin esineitä, kuten sotilaiden itsetekemiä virveleitä. Vintillä oli isompi kokoelma esineitä, joita on löytynyt ja lahjoitettu. Opas totesi rehellisesti, että osa saattaa olla suomalaisia. Onkohan alueella tehty yhtään varsinaista arkeologista kaivausta?
Esineitä on enemmän kuin esille mahtuu. Taiteelliset valokuvat on ihan hyvä tapa tuoda tämä esille, kun (ilmeisesti) yksittäisistä esineistä ei ole mitään erityistä kerrottavaa.
2 kommenttia:
Hei, Kaisa!
Vierailit aidossa miljöössä! Eliasvillanin Porkkalan vuokrakauden esineet ovat peräisin Ragvaldsista tai tulleet lahjoituksena ympäri Kirkkonummea. Kuten arvelit, tämän vuoksi ei kaikista esineistä ole tarkempia tietoja. Käyttöesineitä valmistettiin puolin ja toisin, eikä valmistajan kansalaisuudesta näin ollen voida olla varmoja.
Yksikään esineistä ei siis ole löytynyt arkeologisten kaivausten tuloksena. Porkkalan vuokrakauden tutkiminen odottaa yhä tekijäänsä!
Ystävällisin terveisin
Kulttuurisihteeri Annika Eklund
Kirkkonummen kunta, kulttuuritoimi
Hei. Aikoinani muutettuani Uudellemaalle ihmettelin myös rakennusten sijoittelua tien molemmin puolin. Pohjanmaalla rakennukset olivat sijoiteltu niin, että piha jäi niiden väliin suojaan tuulelta, pedoilta jne ja tie kulki sivummalla.
Myöhemmin kuulin, että Uudellamaalla oli vouti, joka määräsi, että väenpiha ja muut pihat on oltava paloturvallisuusyistä eri puolilla tietä. Tästä johtuu tämä outous. Kirkkonummella on monessa kohdassa havaittavissa tämä ilmiö, esim. pappilanmäellä, Veikkolaan päin ajettaessa Volsin kohdalla.
Lähetä kommentti