Vähemmistöjen historian parissa

Keskiviikkoillan runsaasta tarjonnasta valitsin Historiska föreningenin Gösta Mickwitz -semman, jonka teemana olivat Suomen historialliset vähemmistöt. Esiteltävien vähemmistöjen valintaa ei problematisoitu. Vaihtoehtoisina tuli mieleen ainakin aateli ja ortodoksit. Ensiksi mainitusta riittäisi ainakin tutkimusta, mihin teemaan palaan täällä kun saan aikaiseksi.

Ensimmäinen esitelmän saanut vähemmistö oli tataarit. Puhuja Ainur Elmgrén on sellainen itsekin (osittain?). Ennen esitystä olisin osannut sanoa tataareista vain uskonnon, jälkeen sentään hieman enemmän. Kuvaavaa on, että tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun kyseinen yhteisö tuli tässä blogissa mainittua. Kiitos Elmgrénin perusteellisten kalvojen osaan nyt linkittää tähän opinnäytteen

• Suikkanen, Mikko:  Yksityinen Susi - Zinetullah Ahsen Bören (1886-1945) eletty ja koettu elämä

Simo Muirin esityksestä juutalaisista 1918-1945 jäi mieleen ristiriitainen kuva suomalaisesta antisemitismistä. Olisin halunnut kysyä evlut-kirkon roolista, mutta en saanut tilaisuutta. (Juutalaiset ovat joskus tulleet täällä mainituiksi. Linkkivarastossa

• Laura Ekholm: Boundaries of an Urban Minority : The Helsinki Jewish Community from the End of Imperial Russia until the 1970s.
• Ketolainen, Päivi: Juutalaisuus uskonnollisen ja poliittisen polttopisteessä : rituaalit ja luvatun maan idea muukalaisidentiteetin säilyttäjinä : tarkastelun kohteena Suomen juutalaisyhteisö)

Henrik Meinander puhui suomenruotsalaista vähemmistönä kysymysmerkillä varustettuna. Voiko laskennallinen vähemmistö, jota ei kohdella vähemmistönä ja joka ei halua itseään sellaiseksi kutsua, olla oikeastaan vähemmistö?

Ilahduttavasti Meinander sanoi ääneen, että vuoden 1922 kielilaki syntyi Ahvenanmaan tilanteen yhteydessä ja Pohjoismaisen yhteistyön merkitys syntyi sodan jälkeisestä suurvaltakuviosta. Eli että ruotsin kielen asema nykyään on reaalipolitiikan vaikutusta eikä "historiallisesti perusteltua" tms.

(Kielikysymyksestä täällä viimeksi maanantaina. Todennäköisesti ruotsia äidinkielenään puhunut nuori neiti on kuvattu Atelier K. E. Ståhlbergin toimesta, kuva SLS:n digitoima ja Flickriin lataama.)

Mistä päästäänkin Veli-Pekka Lehtolan esitykseen saamelaisten ja suomalaisten (mukaan lukien suomenruotsalaiset) suhteista. Kuvaavaa ja ikävää oli, että valtaväestön edustajan (en minä, mutten olisi myöskään tiennyt täysin oikeaa vastausta) piti kysyä Lehtolalta millä kielellä saamenkieliset kävivät koulunsa 1900-luvulla. Pisimmän ajan tietenkin suomeksi, osasi sitä kouluun tullessa tai ei. (Saamelaisiin liittyvät tekstit on laputettu blogissani sanalla Lappi.)

Lopuksi puhui Gösta Mickwitz -palkinnon saanut Panu Pulma. Aiemmin minulla ei ole ollut tilaisuutta kuulla hänen esittelevän romanien historiahanketta, onneksi oli nyt. Pulma ei puhunut niinkään romanien historiasta kuin sen kirjoittamisesta. Miten toimitaan, kun kirjalliset tiedot vähäisiä ja marginaalisia. Ja yhteisöllä tiukkoja sääntöjä asioista, joista ei puhuta. Mielenkiintoista. (Romaneihin liittyvät tekstit laputettu sanalla romanit.)

P. S.  Vielä vähemmistöistä Tampereella

• Kaisko, Sami: Tehtaanmestareista kulkukauppiaisiin - Tampereen ulkomaalainen väestö ja sen vaikutus kaupungissa 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla,
• Hilden, Miia:  Tampereen venäläissyntyisen väestön toimeentulo ja asuminen 1920-1940