[Jätetty pois liian pitkälle harhaileva prologi] Sen sijaan Arkistolaitoksen Portin teeman Talvi- ja jatkosodan henkilöhistorialliset lähteet osiossa Sotiin osallistuneet naiset mainostettiin merkittävänä naisten palvelusta koskevana lähdekokonaisuutena rintamapalvelustunnushakemuksia. Tiesin, että Helmi-mummollani oli tunnus, joten miksen tarkastaisi hakemusta? Minulla on hänen minulle kertomansa versio lottakokemuksista, mutta ehkä hakemuksessa asia toisin tahi tarkemmin?
Niinpä ohjeiden mukaisesti pirautin viime viikon maanantaina puolustusministeriön viestintäosastoon. Vaati muutaman puhelun ja hieman meikäläisen änkyttämistä, mutta sain saman päivän aikana diaarinumeron. Joten työpäivän jälkeen Kansallisarkistoon tilausta tekemään. Astian haku ei tuntenut rintamapalvelu*a, joten päivystäjän ohjeen mukaisesti tein Astiassa vapaamuotoisen tilauksen. Hän jopa tarkisti syöttämäni tiedot ennen kuin laitoin ne menemään. (Kyseinen päivystäjä ei ollut aiemmin osannut vastata mihinkään kysymykseeni, minkä olisi pitänyt olla varoittava merkki.)
Luottavaisena saavuin tiistaina Rauhankadulle varustettuna kameralla ja muistiinpanovälineillä. Hahmotin hakemuksen pienenä paperinippuna, joten pyysin sitä päivystäjän tiskiltä. Sen takana oli tuolloin onneksi vuorossa osaava ja tuttu mies, joka hetken kaappeja availtuaan etsi tilaukseni koneelta ja kertoi siihen merkityn, että vaaditaan selvityspyyntö tilauksen sijaan. Hieman ähkin ja ihmettelin, kun diaarinumero konseptuaalisesti kuullostaa siltä, että paperit ovat järjestyksessä ja suhteellisen vaivattomasti haettavissa.
Keskustelun aikana päivystäjän tiskin taakse tuli nainen, joka oli kuullut tilauksesta keskustellun aiemmin päivällä. Jonkun oli pitänyt ottaa minuun yhteyttä. En kuitenkaan ollut saanut päivän mittaan sähköpostia enkä puhelua. Entäs jos olisin ollut utsjokinen, joka olisi tehnyt tilauksen etänä ja saapunut toivorikkaana Helsinkiin...
Molemmat arkistolaiset keskustelivat kanssani asiallisesti ja päädyimme siihen, että en tekisi (maksullista) selvityspyyntöä vaan tilannetta yritetttäisiin selvittää. Sainkin puhelun jo seuraavana päivänä ja hakemuksen sanottiin olevan torstaina mikrofilmisalissa, jossa pitäisi täyttää henkilötietolomake sen näkemiseksi. Monen muun tapaan olin kiirastorstaina lähdössä pääsiäisen viettoon, joten käynti jäi tälle viikolle.
En siis tiedä oliko hakemus Rauhankadulla jo torstaina. Eilen tiistaina soi puhelimeni ja erään tutun päivystäjän ääni kertoi tilaukseni nyt olevan nähtävissä mikrofilmisalissa. Palvelu alkoi tuntua jo ylenmääräiseltä ja arkistokäynti velvoitteelta. Työpäivän ja iltaohjelman väliin jäi onneksi sopiva väli. Mikrofilmisalin päivystäjänä oli yksi tietämättömämpiä arkistolaisia ja veikkaan, ellen itse olisi maininnut henkilötietolomaketta, en moista olisi joutunut täyttämään.
***
Ja mitä opin itse paperista? Helmi-mummoni oli täyttänyt lomakkeen minimitiedoin 21.11.1978 ilman asiakirjaliitteitä. Käsittelijät eivät olleet löytäneet vahvistusta yksiköstä "L-S Rajatoimisto 41-44" ja hakemus ei ollut edennyt mihinkään.
Jotenkin tämä oli tullut mummolle tiedoksi ja hän lähetti lisäselvityksen 23.2.1981. Siihen olivat antaneet todistuksen vuoden 1944 "Kokemäen Lotta Svärd paikallisosaston johtokunnan jäsen" ja "Kokemäen Lotta Svärd Kuurolan kyläosaston sihteeri". Nimet olivat tuttuja, sillä lapsuudessani (mukaanlukien vuodet 1978-81) nuo naiset asuivat samassa rivitalossa kuin mummokin. Lähdekriittisesti arvioiden kyseisen todistuksen oli kirjoittanut mummo itse. Sisältö vastasi mummon kertomuksia, joille voisin lähteä hakemaan vahvistusta kai alueella olleiden armeijayksikköjen sotapäiväkirjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti