Kahdessa eri kirjassa viitattiin asiakirjaan. Toisen mukaan tutkimuskohteeni Olof Ångerman oli paikalla ja toisen mukaan nimetön Raaseporin vouti. Oli siis syytä tarttua kyseiseen 1500-luvun paperiin, josta silmäilyllä kyllä näkisin, onko Olofin nimi mukana vai ei. (Vaikka edelleenkin erotan käsialasta vain satunnaisia sanoja.) Molemmissa kirjoissa oli sama viite: "Topographica Lohja (Gerknäs=Kirkniemi)" eli tehtävä piti olla varsin vaivaton.
Olin niin täynnä itseluottamusta, että tein Astia-tilauksen tarkistamatta luettelokortteja. Vaikka hyvin tiesin, että ne olivat parin askeleen päässä. Paperitilausta tehdessä päivystäjä olisi patistanut minut niiden pariin, mutta nyt pääsin tekemään vapaamuotoisen tilauksen vajaalla määritteellä. Oma moka, mutta toisaalta olisin voinut myös olla aloittelija käsityksellä "jos Astian kautta ei löydy, voit tehdä vapaamuotoisen tilauksen."
Tilaukseni käsittelijä arpoi minun tarkoittaneen Topographica II:ta, kun oikeasti kaipasin I:stä. Tämä selvisi, kun olin avannut jokaisen saamistani viidestä laatikosta ja todettuani, etteivät ajat eikä paikat täsmää. Voivoteltuani ääneen palautuksia käsittelevä, Kansallisarkiston vanhempaan kalustoon kuuluva, työntekijä totesi asiantilan ja ohjasi minut tekemään uutta tilausta luettelokorttien perusteella. Tällä kertaa jopa kirjoitin Kirkniemen sulkuihin.
Seuraavan arkistokerran jälkeen päivitin Facebookia ajatustenvirralla
[Kaisa] kysyi Kansallisarkiston päivystäjältä Biographican luetteloa ja joutui sitten näyttämään, että missä se normaalisti on ja siitä onkin hirveän paljon hyötyä, että tulee toinen ihminen katsomaan hyllyä eikä edes tiedä minkä näköinen se luettelo on. Tämä sen jälkeen kuin tilattu Topograpica yksikkö ei sisältänyt sitä mitä piti ja edellinen tiskin takana seisonut ei voinut sanoa muuta kuin että nipun päällä lukee Topographica Lohja. Mutta kun ei ollut sisällä Kirkniemeä. Ei paperiakaan. Että sellaista arkistoammattilaista. Oi niitä aikoja, kun iltatiskin takana oli Ville ja Tuomas. Vanhoja, hyviä aikoja.Eli koin jääneeni aika yksin. Arpomalla tilasin Biographicaa siinä epärationaalisessa toivossa, että Kirkniemen paperit olisi jossain välissä siirretty omistajan yhteyteen. Tänään nähdään tuottaako strategia mitään.
Apropoo. Tällä viikolla on Kansallisarkiston lauantain aukiolo. Vuoden ensimmäisellä näistä olin heti aamusta mikrofilmisalissa. Jouduin toteamaan, että useat laitteista oli niin likaisia, että se haittasi käyttöä. Huomautin asiasta päivystäjälle, joka taisi mutista jotain, mutta ei tehnyt elettäkään tilanteen kohentamiseksi. Testailin koneita ja valitsin käyttökelpoisimman. Hieman myöhemmin tullut kävijä oli omatoimisempi ja putsasi valitsemansa laitteen taskustaan löytämällä neäliinalla tms. hankaamalla. Eiköhän laitteet pysyisi paremmassa kunnossa, jos niiden hoidosta vastaisivat työntekijät oikeilla aineilla? Kuten sanottua, Tuomasta on ikävä. Siinä oli mikrofilmisalin päivystäjä, jonka näki laitteita huoltamassa niin usein, että jäi mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti