Vuosi sitten hehkutin Markku Kuisman metsäteollisuuden historiaa. En kyseistä tiiliskiveä koskaan lukenut kannesta kanteen enkä ole lukenut Kuisman lyhyempiä uutuuksiakaan. Mutta menin silti torstai-iltana fanittamaan häntä Työväenliikkeen kirjaston tilaisuuteen. Ja mies puhui yhtä mukavasti kuin kirjoittaa.
Aiheena piti olla Kuisman tuorein kirja Saha. Tarina Suomen modernisaatiosta ja ihmisistä jotka sen tekivät. Mutta haastattelijana toiminut Pentti Peltoniemi oli päättänyt käydä läpi käytännöllisesti katsoen koko Kuisman tuotannon, joka kirjaston kokoelmista oli pöydälle koottu näytille.
No, tämä osoittautui kyllä hedelmälliseksi ratkaisuksi, jossa Kuisma pääsi kertomaan miten väitöskirjansa 1700-luvun teemat olivat löytyneet 1900-luvultakin, taloudellisista syistä työn alle otetusta yrityshistoriiikista. Mistä heräsi mieleeni kysymys, onko kukaan paikallishistorian kirjoittaja päässyt sanomaan samaa?
Sahastakin toki puhuttiin. Kuisma sanoi sen innoittajana olleen keskustelu innovaatioista. Historiaa tuntevien kun on vaikea uskoa, että innovaatioita luovia järjestelmiä voisi tekemällä tehdä. Isojen innovaatioiden läpilyönti vaatii monen eri asian yhteen tulemisen.
Hämmästyttävän paljon muistin 1800-luvun puolelta asiaa vielä vuoden takaa, mutta keskustelussa paljastui tietämyksestäni paljon aukkoja. (Jos tietämys on enimmäkseen aukkoa, onko se tietämystä ollenkaan?) Mitä oli Venäjän kehitys/teollistuminen 1800-luvulla? Minkälaiset tekijät johtivat puuteollisuuden jalostusasteen kasvuun Suomessa? Miten Suomeen saatiin teksnisesti osaavaa väkeä? Millä mekanismilla sotakorvaukset vaikuttivat talouskasvuun?
Ensi viikolla (2.2. klo 18:00 – 19:30) Työväenliikkeen kirjakahvilassa FT Eija Stark ja VTT Gia Virkkunen esittelevät köyhyysaiheisia väitöskirjojaan.
1 kommentti:
"Jos tietämyksessä on enimmäkseen aukkoja niin onko se tietämystä ollenkaan?"
No, ajattelet niitä linkkeinä maailmankaikkeuteen:)
Muutenkin, Bravo Kaisa! Ilon aihe tämä palstasi!
Hannu
Lähetä kommentti