Vain arvostelukykyisille henkilöille

Eilen mainitsin verkon joulukalentereita, joita olin seurannut. Seuraamatta jäi englanninkielinen Banned Books, jossa joka päivälle löytyi jossain joskus kielletty kirja. Joukossa kamaluuksia kuten Astrid Lindgrenin Peppi pitkätossu ja Disneyn Aku Ankka. Jälkimmäinen täällä Suomessa, kuten me vanhempien sukupolvien edustajat muistamme.

Suomalaisen kirjasensuurin laajempaa kuvaa saa vaikkapa Kai Ekholmin tekstistä. Sen sisällysluettelossa näkyy "kirjaston myrkkykaapit", jollaiseen törmäsin tänään selatessani sekalaisia papereita Kokemäen historiasta. Kirjastojohtokunnan kokouksessa 8.9.1932 oli päätetty erikseen kaapissa pidettäviksi kirjat, joita lainattaisiin vain arvostelukykyisille henkilöille. Näitä olivat:

• Stopes: Aviopuolisot
• Klaveness: Aikamme kanta kysymyksessä: Sukupuolista puhtautta nuoruusvuosina vai eikö?
• Kraskov: Kaksoiskotkasta punalippuun I-III
• Uurto: Ruumiin ikävä
• Waltari: Appelsiinin siemen
• Vuoksinen: Eros ja puuhevonen
  

Kaksi päällimmäistä ovat helposti ymmärrettäviä.Googlailu paljastaa, että olen Stopesin kirjaan törmännyt Hilja Valtosen Vaimokkeessa, jossa päähenkilö toteaa:

Mutta et suinkaan kuvittele, että uskoisin haikaran tuovan lapsia ja vasikoita kaivettavan lantatunkiosta. Minä olen hoitanut lukkarin lehmiä jo kymmenvuotisesta asti ja tiedän kaikki sen alan asiat. Viisitoistavuotiaana luin tri Stopesin "Aviopuolisot" kannesta kanteen, salaa, mutta sitä paremmin jäivät asiat mieleen. En luule, että yksikään meistä kymmenestä tytöstä, joiden salaiseen lukurenkaaseen kirja kuului, on sen huonompi, kuin ne sadat tytöt, joilla on vain hämärä aavistus ihmiselämän salaisuudesta. Minä haluan kulkea elämäni silmät auki, enkä sokkona. On parempi nähdä rapakko ja kiertää se, kuin olla sitä näkemättä ja pudota siihen.

Hilja Valtosen kirjoista gradunsa tehnyt Tarja Kytönen toteaa, että "Stopesin teos liittyi sodan jälkeiseen kampanjointiin ehkäisystä monogaamisessa avioliitossa. "

(Klavenessin teksti vilahtaa Irja Aro-Heinilän väitöskirjassa "Sinä olet viisas tyttö, mutta Jumala on viisaampi" Naisen kuva, roolit ja rooli-ihanteet Hilja Haahden tuotannossa 1895–1966)

Kolme viimeistä kirjaa ovat kertomakirjallisuutta. Iiris Uurron novellikokoelma Ruumiin ikävä Wikipedian mukaan "herätti huomiota aihepiirillään". Waltarin Appelsiinin siemen Wikipedian mukaan "herätti ilmestyessään kohua, koska siinä kuvattiin moraalittomina pidettyjä asioita, kuten esiaviollista seksiä". Vuoksisen Eros ja puuhevonen on romaani, enkä suuresti yllättyisi, jos siinäkin on katsottu olleen jotain moraalitonta.

Mutta mitä vikaa oli Kraskovin teoksessa Kaksoiskotkasta punalippuun I-III, josta en ole eläissäni kuullut? Se löytyy sodan jälkeen kiellettyjen kirjojen listalta eli sisältänee jotain poliittisesti arveluttavaa seksuaalisuuden sijaan. Wikipedian mukaan Krasnov oli taistellut Neuvosto-kommunisteja vastaan sekä vallankumouksessa että toisessa maailmansodassa ja tuomittiin sodan jälkeen Neuvostoliitossa kuolemaan. Kirjansa kieltäminen sodan jälkeen koko Suomessa siis perusteltavissa, mutta miksiköhän Kokemäellä vuonna 1932?