Sukupuista ja suvuista

Viime viikolla oli uutisissa uusi äitiyspakkaus (tälle ei kukaan ole keksinyt sukupuolineutraalia nimeä?), jossa on kuviona sukupuu. Linkkiä uutiseen jaeltiin tietenkin iloisesti sukututkijoiden kesken ja aiheesta virisi myös keskustelu SukuForumilla. Se ehti käydä sosiaalipolitiikassa, mutta päättyi sukupuun esitystapaan. Laatikon kannessa kun on epälooginen version, jossa esipolvet ovat oksia eivätkä juuria.

Kuka koko sukupuun on visualisoinniksi keksinyt? Googlen käyttö tiedotti, että sukupuiden käyttö periytyy keskiajalla piirrettyihin Jeesuksen esipolvistoihin, joissa tyypillisesti esivanhemmat olivat köynöksen lehtiä. Lisätietoa aiheesta englanninkielisessä Wikipediassa. Kasvillisuutta käytettiin mielellään tiedon visualisoinnissa. Alla oleva esimerkki on 1100-luvulla kootusta tietokirjasta Liber Floridus. Koko kirja katsottavissa omalla sivustollaan ja BibliOdyssey tarjosi kuvaotteita, joista tämä otos peräisin.


Puuvisualisoinnissa esipolvien kaikki haarat sopivat juuristoksi, mutta jälkipolvien lehdistöön on puolisoiden ymppääminen vaikeampaa. Ainakaan heidän esipolvillaan ei ole sinne asiaa, eli saadaan selkeästi rajattu suku.

Suvun määrittelystä kirjoitti äskettäin på svenska Niklas Lindberg, joka lähtee ajatuksesta, että perinteisesti kukin kuului isänsä sukuun, josta saatiin joko sukunimi tai patronyymi. En saa aivan kiinni hänen ajatusmallistaan, joka kritisoi sitä, että ihmiset päättävät itse, mihin esipolviosaansa identifioituvat, sen sijaan, että se tulisi automaattisesti annettuna? Blogitekstin lopussa muuten komea sukupuu. Taitaa olla kuningatar Victorian jälkeläisistä kyse.