Ernst Lampén otti reippaasti kantaa kulkiessaan Suomea ristiin ja rastiin. Hauhon Sappeen kylään matkustaessaan vuonna 1916 hän ohittaa Puutikkalan kylän ja toteaa siitä:
"En voi sanoa, että juuri olisin ihastunut sellaiseen kylään, jossa 24 taloa on tungettu yhteen, niin lähekkäin kuin mahdollista. Siellä oli navetta navetassa kiinni, sikolätti sikolätissä, luhti luhdissa ja tunkio tunkiossa. Kukahan voisi lukea kaikki ne rakennukset, kun joka talolla on joukko ulkohuoneita, ja kun paljon tilatonta väkeä sitäpaitsi asuu talojen ympärillä. Se muistutti aikalailla unkarilaisia kyliä, jotka ovat suorastaan kauheita."
Kylä oli palanut perusteellisesti 40 vuotta aiemmin, mutta rakennettu silti tiheäksi. Länsi-Suomea vierastava Lampén kirjoittaa "Mitenkä paljon ylhäisempää onkaan itäsuomalaisten tapa asua jokainen kummullaan, tilukset aivan talojen ympärillä, niin että kylät muistuttavat seitsemän kukkulan kuuluisaa kaupunkia."
Sappeelle päästyä tekstiin ilmestyy vähän aikaa sitten sanomalehdestä poimimani Yrjö Schildt. Suomenkielinen etunimi tuli hänen hautakiveensä veljenpoika Volmar Styrbjörn Schildtin eli Kilpisen toimesta "vaikka sedällä, kaikkien pyhimysten nimessä, aina oli ollut nimenä rehellinen "Georg". Jos Sappeen setä eläessään olisi kuullut nimen "Yrjö", olisi hän varmasti käyttänyt sitä miellyttävänä vaihteluna kirosanojen seurassa."
Sappeen setä "uskoi Jumalaan ja kiroili kuin turkkilainen, kuten ruotsalaisilla kapteeneilla on ollut tapana kaikkina aikoina. Talonpojat kertovat, että ukon ympäristö tuoksui tulikivelle, kun hän oikein oli sillä päällä. Mutta kirosanan "hiisi" ukko miedonsi aitohauhomaisesti "hiilen", "hiilestä", "hiilessä"."
Tältä Hämeen matkaltaan Lampén esittelee kylien jälkeen Vihavuoren kosket ja Kukkiajärven. Vuonna 1913 hän oli autoilumatkallaan tutustunut Syrjäntaan majataloon, joka "oli täysin uudenaikainen, hämäläinen talonpoikaistalo. Sisustus taaskin täysin uudenaikainen, huoneet isot ja niitä oli useita, kaksi asuinrakennusta, navetta, talli, jotka ovat viimeisen mallin mukaan varustetut."
Lampén jatkoi sieltä Hauhon majataloon, joka oli "erään kauniin lahden rannalla sijaitsevassa, tieheään rakennetussa kylässä, missä eri talojen rakennusten ja ulkohuonerivien välitse kaartelee joukko eksyttäviä kujasia. On ihan mahdotonta osata majataloon ilman opasta, sillä tienviittaa luonnollisesti ei ole olemassa. Se on selväpiirteisin hämäläiskylä, minkä olen nähnyt. Useat rakennukset olivat koko joukon yli satavuotisia. Mutta kaikki ne olivat siistityt, puhtaus vallitsi kaikkialla ja hyvinvointi kuvastui myöskin kaikkialta."
Hauhon historia on muuten ilmestynyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti