Vähän yli viikko sitten matkustin juhannukseksi Kokemäelle junalla. Edellinen matkustus Tampere-Mäntyluoto –radalla oli unohtunut, joten oli paljon katsottavaa. Maisemia ja paikkoja oli uudesta näkökulmasta varsin vaikea tunnistaa.
Yritin bongata vauhdista Kokemäen vanhat asemat, mutta en nähnyt yhtäkään ennenkuin juna pysähtyi Peipohjan (nyk. Kokemäen) asemalle. Erityisesti jäi vaivaamaan Kyttälän asema, joten kun lauantaina päädyimme Mantansaaren kesäkahvilaan, kysyin sijaintia tiskin takaa. Sain kuulla, että asema oli purettu 90-luvulla.
Kyttälän retken jälkeen tarkistin reittimme kartasta. (Yhdessä vaiheessa olimme ajaneet umpikujaan; jos tie olisi jatkunut se olisi vienyt Puurijärven kansallispuistoon.) Siinä oli listaus Kokemäen ”nähtävyyksistä”. Listauksessa oli mukana Pitkäjärven maja, joka oli alunperin Knorringien huvila. Olin siellä luokkakokouksessa muutama vuosi sitten. Sisätilat oli remontoitu niin uuden näköisiksi ettei tullut mieleenkään, että mummoni olisi siellä harjoitellut tanssia kouluikäisenä tai että rakennus olisi 1800-luvulta.
Kotiin päästyä tarkistin Pitkäjärven majan tiedot kirjasta Satakunnan rakennusperinne (Satakunnan Seutukaavaliitto A:177. 1990). Samalla osui silmiin arvio: ”Kyttälän pysäkki ja siihen liittyvä vesitorni muodostavan ehjän kokonaisuuden.” Kiva kuulla.
***
Rakennusperinteestä on tietoa sivustolla Rakennusperinto.fi. Aineistosivulta voi ladata mielenkiintoisia julkaisuja (joista tuoreimmat olen löytänyt painetussa muodossa ilmaiseksi jaossa Kansallismuseon infopisteessä). Suosittelen esimerkikisi muutaman sivun artikkelia Maalaispuutarhojen kehitysvaiheita, joka löytyy Kotimaisia puistoja ja puutarhoja-tiedostosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti