Pulkkilan lukkarin kirjoitukset ja toimet 1860-1881

Jaakko Fredrik Gutzénin isän kuoltua Pulkkilan lukkarin ja suntion yhdistelmävirka oli auki keväällä 1858 (Suometar 3.4.1858). Virantäyttö ei ollut uutisoinnin arvoista, joten sen vaiheet ja ajoitus eivät ole selvillä. Jakob Fredrik muutti perheineen Pulkkilaan vasta vuonna 1860 (RK 1857-1866, 52).

Pulkkilassa oli useita paikalliskirjeiden kirjoittajia ja vasta vuoden 1863 lopulla Jaakko Fredrik koki paikkakunnan näkyvyydessä olleen niin pitkän tauon, että hän tarttui kynään (Suometar 1.12.1863). Mielenkiintonsa taitaa kiinnityneen käytäntöön kirjoittamisen sijaan. Hän vastasi Oulun läänin talousseuran kokoukseen asetettuihin kysymyksiin (OWS 18.6.1864) ja vuotta myöhemmin uutisoitiin hänen saaneen senaatilta lainaa meijerin perustamiseen (Päivätär 21.10.1865). (Maitotalo perustettiin Kytömäen tilalle, mutta siitä ei tullut kannattavaa (SWL 4.2.1871).) Lyhyeen paikalliskirjeeseen oli aikaa, kun aiheena oli hyväntekeväisyydestä kiittäminen (OWS 10.3.1866). 

Varsinainen työkin tuotti välillä ylimääräistä puuhaa.

Kun pastori sairaaksi sattuu, niin silloin saarnaa lukkari, niinkuin tänäki kesänä saarnasi kirkossa ensimäisenä ja toisena sunnuntaina kolminaisuuden-päivästä. (OWS 8.12.1866)

Olisi täältäkin yhtä ja toista mainittavaa, mutta nyt ainoastaan virkkanen siihen mitä J. L. Pulkkilasta kirjoittaa näiden sanomain 49 numerossa viime vuonna, kun hän sanoo Pulkkilassa lukkarin saarnaavan silloin kuin ei pappia ole, ja Piippolan kirkon olleen mennä kesänä usiammat pyhät tyhjänä papin sairastaessa, ikäänkuin ei Piippolan lukkari kykeneisi mitään toimittamaan; vaan minä muistelen, että Piippolassa papin sairastus-aikana ei ole ollut kun yhtenä pyhänä kirkko kiini, muulloin on lukkari pitänyt rukoukset. (OWS 19.1.1867) 

Nälän uhatessa syksyllä 1867 Oulun läänissä järjestettiin kokous, jossa Jaakko Fredrik edusti Pulkkilaa (HD 11.10.1867, 12.10.1867, 30.10.1867, 12.11.1867, SWL 5.11.1867, 22.11.1867) Hänet oli syksyllä valittu myös kunnalliskokouksen puheenjohtajaksi (FAT 14.12.1867)

Virsikirjaehdotus oli lopulta aihe, josta Jaakko Fredrik innostui pitkästä aikaa kirjoittamaan julkisuuteen melko pitkän tekstin otsikolla Vieläkin muutama sananen uuden suomalaisen virsikirja-ehdotuksen nuoteista (OWS 16.12.1871). Edes uuden oululaisen Kaiku-sanomalehden asiamieheksi ryhtyminen vuonna 1877 ei johtanut kirjoittamiseen uudelleen aloitukseen. Sanomalehden kuudennessa numerossa ilmestyi Jaakko Fredrikin äidin kuolinilmoitus. Syksyn yksinäinen paikalliskirje ilmestyi toisessa oululaislehdessä (Pohjois-Suomi 1.9.1877).

Kirjoitustaitoaan Jaakko Fredrik käytti aiamiehenä ja asianajajana. Tällaisen työn yhteydessä hän lienee löytänyt kopion Siikajoella 20.4.1767 tehdystä ylellisyyttä rajoittavasta sopimuksesta, jonka tekstin hän ajatteli huvittavan Kaiun lukijoita (Kaiku 20.7.1878, 19.10.1878). Oma aiempi suhtautumisensa huvituksiin oli jossain määrin lientynyt, sillä lukkarilassa pidettiin Oulun lyseon hyväksi tapaninpäivän iltahuvit, joissa Jaakko Fredrik "selitti viisaan Sokrateen historian, vertaili Kreikan kansallisia oloja ennen muinoin nykyajan rientoihin ja tuli niin tavoin puhuneeksi suomalaisen hengen ja isänmaan rakkauden herättämisestä." (Kaiku 21.12.1878, 4.1.1879) ja loppiaisena hän oli avaajana ja luennoijana isänmaallisissa iltahuveissa Frantsilassa (Kaiku 1.2.1879). Jaakko Fredrik tuki lyseon toimintaa myös lahjoittamalla sen kokoelmiin vanhan paperirahan (Kaiku 19.4.1879).

Pulkkilassa oli vuosina 1865-1881 ahkera paikalliskirjeiden kirjoittaja, jonka nimimerkki -b -k -n ja sen käyttöaika sopii Jaakko Fredrikiin, mutta kirjoitusten tyyli vaikuttaa erilaiselta. Useammin käytetyllä nimimerkillä allekirjoitettiin avunpyyntö Pulkkilassa tapahtuneen murhan uhrin omaisille (Kaiku 18.10.1879), Pulkkilaa koskevan uutisen oikaisu (Kaiku 07.02.1880, Pohjois-Suomi 14.2.1880, Kaiku 21.02.1880) sekä kirjoitus veropetkutuksesta muuttokirjoilla (Oulun lehti 25.5.1881). 

Sanomalehti Tapio esitteli 9.11.1878 Kuopion Kasurilan kylän runoilevan Aaro Nuutisen, joka tunnettiin kyllällä nimellä Arolainen. Todennäköisesti hänen kynästään on Arolainen-nimellä julkaistut runot Runoelma Kasurilan kylästä (Tapio 7.8.1880), Viinasta (Tapio 9.10.1880), Alamieli Arolainen (Tapio 2.3.1881), Valokuvansa nähtyä (Tapio 15.9.1888)

Sen sijaan uudelleen julkaistu olutruno ja viimeisen runon esityskonteksti todistavat sen puolesta, että Pohjois-Suomessa Arolaisen allekirjoittamat runot 

Talven tultua (Pohjois-Suomi 17.12.1879) Merta ja venhet (Pohjois-Suomi 17.1.1880), Toivotussana, aijottu suomalaisen tyttökoulun arpajaisia varten Oulussa 18 12/6 79 (Pohjois-Suomi 28.2.1880), Soitimessa käviä (Pohjois-Suomi 12.5.1880), Kilpakosiat (Pohjois-Suomi 16.6.1880), Lapsille (Pohjois-Suomi 30.6.1880), Oluesta ohrasesta (Pohjois-Suomi 27.10.1880), Onnea uudelle vuodelle! (Pohjois-Suomi 5.1.1881) Heikki J-lle 18 19/1 81 (Pohjois-Suomi 15.1.1881), Hölmölän Velho (Pohjois-Suomi 16.3.1881), Muistelma senatori J. W. Snellmannista. Luettu Snellmannin kunniaksi pidetyssä sukujuhlassa Kestilässä 18 24/7 81 (Pohjois-Suomi 21.9.1881)

olivat Jaakko Fredrikin kirjoittamia. Paluustaan runouden pariin todistaa myös se, että hän oli lähettänyt runokokoelmansa tarkastettavaksi SKS:n runoustoimikunnalle, joka ei nähnyt sitä minkään palkinnon arvoiseksi (US 13.6.1881).

Jaakko Fredrik Gutzén kuoli 54-vuotiaana 28.11.1882.

Oulun lehti 6.12.1882