Lahjakortin kätevyys 1800-luvun lopulla

Savo 8.12.1887

Lahjakortti tuntuu nykyaikaiselta aikaansaamattomuudelta, mutta varhaisin maininta käytännöstä löytyy suomeksi jo Hämeen sanomista 21.12.1886. Kyseiset kirjakaupan tarjoamat lahjakortit eivät olleet avoimia vaan tarkoitetut lehtitilauksille, joiden yhteydessä lahjakortit mainitaan usein jatkossakin.

Vuotta myöhemmin kaupattiin konttoristien ja kauppapalvelijoiden isäntäväelle lahjakortteja kaunokirjoitus- ja kirjanpitokursseille (Savo 8.12.1887). Varhainen esimerkki siitä, että lahjakortin vastaanottaja usein mieluiten ottaisi vastaan rahaa.

Lahjakorteilla on toki käytännöllinen puolensa kuten toinen joulukuun 1887 mainos kertoo: "Hansikkaat ovat tervetulleita joululahjoja jokaiselle ja annetaan soveliaimmin lahjakortin muodossa, koska joululahjan saaja silloin voi määrätä numeron ja värin." (Uusi Suometar 21.12.1887) Hansikasliikkeet toistivat vastaavaa mainosta seuraavina jouluina.

Avoin lahjakortti oli käytössä ainakin porilaisella kirjakaupalla, jonka joulunäyttely oli "sekä runsas että vaihteleva, jotta, sieltä lahjoja omaisilleen ja tuttavilleen valikoidessaan, helposti alkaa päätä pyöryttää. Mutta tästäkin pahasta tietävät kirjakaupan miehet arvoisia ostajiaan pelastaa. On näet joulun varalle hankittu hienoja ja somia lahjakortteja, joita voipi ostaa ihan mistä hinnasta tahansa. Hinta merkitään vaan kortille, mikä sitte lahjoitetaan ja lahjan saaja voipi pyhien jälkeen oman mielensä mukaan kirjakaupasta valikoita kortin hintaa vastaavasta summasta kirjallisuutta tai mitä muuta häntä haluttaa." (Satakunta 7.12.1889) Yhtä joustava käytäntö oli ainakin viipurilaisella teollisuuskaupalla.

Wiipurin Sanomat 22.12.1889

Helsinkiläinen Suomen Teollisuus-Kauppa kuitenkin edelleen rajoitti lahjakortit "tavaroille, jossa kysytään lahjan saajan makua eli mittaa" (Päivälehti 17.12.1890). Makueroihin ilmeisesti varautui Helsingin sateenvarjotehdas lahjakorteillaan.

Päivälehti 16.12.1894

Lahjakortti sopii myös palvelulle. Arpajaisvoittojen joukossa esiintyy ensimmäisenä "valokuvien lahjakortteja, jollaisen kun saat, niin ilmaiseksi ikuistuttaa "apparaatti" piirteesi" (Uusi Suometar 9.3.1895). Toinen helsinkiläinen valokuvaamo myi lahjakortteja seuraavaksi jouluksi (Päivälehti 8.12.1895).

Päivälehti 21.12.1895

Sekä maku että koko olivat olennaisia vaatteille, mutta lahjakorttien siirtyminen hansikaskaupoista muihin liikkeisiin otti aikansa. Jouluna 1891 Axel Ullner'n Kappatehtaasta sai ostettua naisten päällysvaatteiden lahjakortteja (Uusi Suometar 20.12.1891). Neljä vuotta myöhemmin useat vaatekaupat, kuten Helsingin paitamakasiini, mainostivat lahjakortteja. Niistä kannatti edelleen pari vuotta myöhemmin  mainita joulunäyttelyiden tekstimainonnassa:

Awiomies on tilaisuudessa täältä ostamaan puolisolleen mitä juhlallisimman leningin tahi muun sopiwan esineen joululahjaksi. Sitä warten on du Nord Pariisista harkkinut siewiä, punaisia lahjakortteja, jotka kirjeen muotoon käärittyinä owat joululahjoja, joille osataan panna arwo. (Uusi Suometar 17.12.1897)

Magasin du Nord tarjosi myös postimyyntiä:

Muuten huomautan, ettei tarwitse olla mailla halmeillakaan, kun tahtoo saada leningin itselleen. Ei tarwitse muuta kuin lähettää wanhan liiwin, lopusta pitää Magasin du Nord huolen ja pian on komea leninki walmis. Näin suoritetaan tilaukset maaseudulle.