Vuonna 1802, 15 päivänä Joulukuussa tapahtui seuraava merkillinen luonnonihme Nerppiön pitäjässä ja Öfvermarkun kylässä, jonka erinomaisuutensa vuoksi pyydämme lukioillemme lyhyesti kertoa.
Tämän kylän läpitse kulkevasta joesta oli muutaman kiviheiton päässä kaivo tekeillä. Se oli jo 14 kyynärän syvyinen, mutta vettä ei ollut vielä herunut siihen. Pohja oli kuiva ja kova soran sekasesta savesta, mutta yhdessä kulmassa vähän pehmosempi. Isäntä ja kaksi muuta miestä, jotka olivat kaivossa, rupesivat kaivamaan pehmosemmasta kulmasta, luullen siinnä olevansa jo hyvinkin lähellä vettä, koska, sekä kaivossa että maan päälläkin, kuului kaivon pohjasta väkevä kohina kuin virran juoksu. Mutta kohina muuttui pian ryskinöiksi ja semmoisiksi paukauksiksi kuin pyssyn laukaukset, että miehet, jotka pelkäsivät veden äkkiä syöksevän kaivoon, pyysivät apua ylähältä, päästäksensä pian ylös. He eivät olleet vielä kaivosta varsin maalle ehtineet, ennen kuin kipenöitä, ja siinnä samassa tumman punanen valkean lieska leiskahteli kaivosta ylitse maanpinnan. Isompi lieska kesti 4 minuutin paikoilla, jonka perästä se itseksensä äkkiä sammui ja jätti sakean, kruutiita ja pahalta käryltä haisevan, sauhun peräänsä. Tunnin— Miehet turmeltuivat joka ainoa, eritoten yksi, jonka paloi niin pahasti toinen puoli kasvoja, kaula ja toinen käsivarsi, että hän siittä kauvan kitui.
Samallainen tapaus oli Joulukuussa, vuonna 1804, Isonkyrön pitäjässä ja Kylkkälän kylässä. Siellä syvensi mies vanhaa kaivoa pirttinsä vieressä kahdentoista kyynärän syvyydessä jälkeen puolenpäivän kello 4 aikoina, jonka tähden hänellä myös oli valkea kanssansa lyhdyssä. Äkkiä leimahti valkean liekki kautta kaivon, mutta siinnä samassa veti mies märät ja saviset riepunsa yli päänsä, ja saatiin myös siinnä tilassa vahingota kaivosta. Hän ei havannut mistä valkea tuli, mutta muutamat kaivon vierellä olevaiset sanoivat ensin kuulleensa kaivon pohjasta rätinän, ja sitte nähneensä maasta valkean leiskahtaneen; toiset sanoivat kanssa kuulleensa rätinän, mutta olivat sentään näkevänänsä lyhdystä valkean lähteneen. Tuokion takaa meni poikamainen mies, päresoitto kädessä, katsomaan kaivoon; mutta oitis, soittonsa kaivoon pistettyä, leimahti valkea silmillensä, aina 4 ja 5 sylen korkoselle. Mies parka paloi niin pahon, että hän siittä sairasti pari viikkoa. Koko yö kuultiin väkevä kohina kaivossa, niin että vasta kello 4 aikoina aamulla arvattiin mennä makaukselle, jolloin ei vielä kaivossa ollenkaan vettä havattu, mutta kello 5:deltä oli jo siinnä kaksi kyynärää liki parrasten vettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti