lauantai 1. elokuuta 2020

6. & 7. kuukausi jatko-opiskelijana

Edellisen katsauksen lopuksi mainitsemani hopeatason asiakkuussuhteen kunniaksi aloitin kesäkuun vierailemalla Kansallisarkistossa, jonka hissiremppa oli jättänyt helmikuussa tilaukseni toimittamatta. Tuolloin olin Astiaa haravoiden huomannut yksikön Otteita sanomalehdistä (1735-1740). Tukholmasta Hämeenlinnaan lähetettyjä käsinkirjoitettuja otteita sanomalehdistä, jotka arvelin kirjallisuudessa kuvatuiksi käsinkirjoitetuiksi uutislehdiksi. Näin olikin ja ne olivat lyhyydessään vielä käsittämättömämpiä kuin olin kuvitellut ja paljon vaikeampia ymmärtää kuin saman ajan painetut lehdet.

Eli saatoin edelleen olla erinomaisen tyytyväinen valitsemaani aineistoon. Mutta sen toukokuussa jatkunut läpikäynti alkoi melko pian tuntua loputtomalta, vaikka mittaristoni tarjosi koko ajan näkyvyyden todennäköiseen lopetuspäivään. Syyskuun lopussa... jos jatkaisin tauotta ja joka päivä maksimimäärän. Ja vasta sitten pääsisin varsinaiseen lukemiseen ja analyysiin. Ilmeisesti alkava paniikki ja väsymys välittyi keskustellessani Ohjaajan kanssa kesäkuun alussa. Hän väitti, että vähempikin riittää ja jonkin aikaa mietittyäni siirsin loppuvuotta 20 vuotta ja samalla vaiheen oletettua loppua heinäkuun loppuun, mikä helpotti oloa merkittävästi. (Kokemuksieni mukaan historian tutkimus/kirjoitusprojektien ongelmiin ratkaisu on aina rajauksen tarkastus.)

Avaa lehti, silmäile jutut, tee kirjaukset, avaa lehti, sil... Useaan otteeseen kiitin jälleen huhtikuussa kirjoittamaani harjoituskappaletta, joka antoi itsevarmuutta siihen, että kerätystä materiaalista voin saada jotain järkevää aikaiseksi. Ainoa vaihtelu työhön oli se, että parikymmentä lehteä oli luettava Kansalliskirjaston erikoislukusalissa, sillä Kungliga Biblioteket ei ollut niitä digitoinut. Onnekkaasti jokainen puuttuva numero oli Helsingissä ja ilmastoidussa tilassa, jossa oli hellepäivänä ilo vierailla.


Vielä merkittävämpi kesän piriste olivat ne muutamat FB-kaverini, jotka eivät olleet vielä vaientaneet 1700-luvun leikkeitä pursuavia päivityksiäni ja viitsivät niitä peukuttaa sekä kommentoida. Esimerkiksi alla olevan saatteeksi kirjoitin "Etusivun ykkösjuttu: apupapin jaakopinlilja kukki. Minulle on sanottu, ettei näitä lehtiä saa verrata nykyajan someen, mutta kun niin kovin mielelläni..." Sain kivaa historiallista kontekstia, kun tuttavani kertoi isovanhempiensakin lähteneen kylään varta vasten katsomaan kukkivia kasveja. Toinen innostui hakemaan kasvin kuvaa verkosta.


Tuttavan mietiskellessä FB:ssä keinoja päästä muurahaisista eroon saatoin tarjota pätkän samaa tuskailua vuodelta 1775. Kun molemmat mediat olivat päivittäin edessäni Inrikes Tidningar alkoi varoituksista huolimatta silmissäni näyttää entisajan sosiaaliselta medialta jokaisen "hei, tietääkö joku" kysymyksen kohdalla. Ja erityisesti kun julkaistiin jonkun lähettämä unikuvaus, joita muutamat tuttavani (ja minä myös) jakavat FB:ssä. Mutta onneksi sain aikaiseksi myös lukea Robert Darntonia, jonka esseissä tasapainotellaan 1700-luvun vierauden ja tuttuuden välillä, joten ei tullut kiusausta yksinkertaistuksiin.

Kotona olisi ollut kirjallisuutta pinokaupalla luettavaksi, mutta kunkin päivän lehtiurakan tehtyäni olin siinä määrin töttöröö, ettei älyllisestä toiminnasta tullut enää mitään. Varsinkaan kun asuntoni lämpötila jämähti 30 asteeseen juhannuksen jälkeen. Pahempien helteiden pelossa pidin yllä tahtia, jossa joka päivä kävin läpi keskimäärin 50 lehteä. Jättämättä yhtään päivää nollille.



(Huom! kukaan ei ollut sanonut tai antanut ymmärtää, että työtä piti tehdä tällä vauhdilla. Tämä vaihe oli tuttua ja turvallista, sillä ollessani työelämässä tein pari vuotta vastaavaa poimintaa ja luokittelua sosiaalisesta mediasta ja keskustelupalstoista. Eli oli vielä lihasmuistissa. Kunhan pääsen kirjoittamiseen homma voi hyvin jumiutua kuukausiksi. Siitäkin on kokemusta.)

Kuten graafista voi tihrustaa, sain 62 päivän jälkeen läpikäynnin valmiiksi heinäkuun alussa. Sitten oli edessä 13000+ rivin kategorisointi, joka ei sekään ollut silkkaa hupia. Jo aiemmin henkiseksi tueksi tullut historiallisten vaatteiden tekijä Cathy Hay auttoi eteenpäin kertomalla What to do when projects stall. Ylläri-pylläri: jatkat vaan eteenpäin. (Ja seuraavassa vaikeassa hetkessä auttoi ompelusta tubettava Annika Victoria, jonka mielestä mättävät projektit kannattaa laittaa hetkeksi sivuun.) Kaj Janzonin eilistä twiittiä
Shit my teachers said: "Den viktigaste egenskapen för en doktorand (i historia) är inte begåvning, de smartaste försvinner ofta tidigt till något annat. Den viktigaste egenskapen, den som ger framgång, är gott sittfläsk" (Jarl Torbacke)
en todellakaan kyseenalaista. Se, mihin ryhmään tulen kuulumaan, on toistaiseksi epäselvää. 
 
Ehdin vielä heinäkuun puolella aikana aloittamaan lyhyttä rapsaa päällimmäisistä huomioista ja muotoilemaan väitöskirjan mahdollista sisällysluetteloa eli akateemisella jargonilla dispositiota. Onpa ohjaajille verifikaattia aktiivisuudesta, sillä ei kai kukaan pelkkiä statusrapsoja usko?

Äsh, pointtihan on oikeasti aikanaan Tom Petersin projektinhallintakirjasta mieleen jäänyt "fast prototyping" eli ohje tehdä ideoista nopeasti jotain konkreettista, joka on muiden ymmärrettävissä ja kommentoitavissa. Sama ajatus löytyy Pekka Beltin, Matti Möttösen ja Janne Härkösen prujusta
Vinkkejä väitöskirjaprosessin nopeuttamiseen, vahvennukset minun:
Keskeisin oppimme on, että tekemällä oppii. Tämän vuoksi vältä ylisuunnittelua niin tutkimuksen tekemisessä kuin kirjallisten tuotosten laadinnassa. Lähde nopeasti tutkijan kammiosta ulkomaailmaan ja ryhdy tekemään. Pyri tekemään asiat pienissä palasissa pala kerrallaan. Analysoi tekemisiäsi ja mieti, mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Muuta tämän pohjalta toimintatapojasi ja prosessejasi. Tee seuraava palanen, pyydä palautetta, analysoi ja muuta. Tällaisella iteratiivisella prosessilla opit enemmän ja nopeammin sekä ehdit reagoida mahdollisiin virheisiin toimintatavoissasi. 
Avain artikkelien ja väitöskirjan tehokkaaseen tekemiseen on kirjallisen dokumentin teko ja ylläpito. Pelkkä puhe ei edistä asiaa, vaan syö resursseja. Kirjallinen katselmoitava tuotos taas toimii keskusteluvälineenä ja muokkautuu pikkuhiljaa valmiiksi tuotteeksi. Kirjalliseen dokumenttiin on esimerkiksi ohjaajan ja muidenkin helpompi antaa palautetta. Pyri mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tuottamaan kirjallista dokumenttia. Tee ensin esim. PowerPoint -esitys ja tämän jälkeen otsikoitu dokumentti, johon alat jäsentää asioita ranskalaisilla viivoilla jne. Vain kirjallinen tuotos vie artikkeliasi ja väitöskirjaasi oikeasti eteenpäin.