keskiviikko 8. tammikuuta 2020

Rahan ja Suomen pankin historiasta

Sarjassa asioita, joita en ymmärrä: millä perusteella organisaatiot valitsevat julkaisuarkiston aloittaessaan tai vaihtaessaan ja miten ne olettavat ihmisten löytävän julkaisut? Tuoreena esimerkkinä Suomen pankki, joka on työntänyt reilut sata julkaisua Heldaan eli Helsingin yliopiston ylläpitämään julkaisuarkistoon. Miksi? Etusivulla lukee "HELDAn tarkoituksena on lisätä [Helsingin] yliopiston tutkimusjulkaisujen näkyvyyttä, käyttöä ja vaikuttavuutta tarjoamalla julkaisujen avoin saatavuus yliopiston oman avoimen julkaisuarkiston kautta. Arkistoon tallennetaan yliopistolla tuotettua kokotekstiaineistoa..." - korostukset minun.

Ja mitenkö uutuudet tulivat tietooni? Joku Twitterissä seuraamani uudelleenjakoi joulun jälkeen twiitin, jossa mainostettiin yhtä julkaisuista ja jonka satuin huomaamaan.

Siltä varalta, että on mennyt joltakin muultakin ohi, muutamia poimintoja:

Ja mitä muita "yhteistyökumppaneita" Helsingin yliopistolla on? (Huom, eivät taida ilmaiseksi tallennustilaa saada.) Hanken, Taideyliopisto, Kela, Ruokavirasto, KuluttajatutkimuskeskusSuomen metsätieteellinen seura, Suomen ympäristökeskus,  Ympäristöministeriö, Ilmatieteen laitosTyöväenliikkeen kirjasto, Maamittauslaitos.

Täysin satunnaisesti valitsin Ruokaviraston julkaisuista väikkärin ja tein sen nimellä haun Finnassa. Minkään organisaation kautta ei sinne ollut mennyt tietoa siitä, että kirja oli digitaalisena saatavilla. Tämä on ymmärrettävää, mutta siellä oli tieto kyseisen artikkeliväitöskirjan yhteenveto-osan olemisesta Heldassa - Helsingin yliopiston väitöskirjojen joukossa. Tietueet erikokoisine tiedostoineen elävät täysin erillistä elämää. Loistavaa. (Ks. myös vahvennukset alussa)

Ei kommentteja: