Taitteista avautuva historia

Viimeisenä kohteenani Tukholmassa viime perjantaina oli Historiska museet ja sen näyttely History unfolds. Olin tullut katsomaan tätä historiaa nykytaiteella kommentoivaa näyttelyä jo keskiviikkoiltana arkistopäivän jälkeen, mutta pitkien videoteosten katsominen vei niin paljon aikaa, että piti tulla uudestaan.

Näyttelyn kymmenestä teoksesta eniten puhuttelivat ja mietintää vaativat kaksi viimeistä. Näyttelykierros päättyi huoneeseen, jossa Minna L. Henriksson esitti yhdessä Historiska museetin Fredrik Svanbergin kanssa tekemäänsä tutkimusta pohjoismaiseen rotututkimuksesta (Unfolding Nordic Race Science). Prosessia ja työtä valottavassa haastatteluvideossa Henriksson totesi, ettei hän halunnut tuoda esille tutkimuksessa kerättyä materiaalia eli pääkalloja vaan niistä tehtyjä teoksia. Seinillä ja pienessä vitriinissä oli piirroksia ja mallinukkeja.

Seinälle Henriksson oli käsin piirtänyt ihmisten, laitosten ja tapahtumien verkoston. Kokonaisuutena siitä saa irti ainakin sen, että kyse ei ollut marginaalisesta ilmiöstä. Tutkimuslaitosten lisäksi Henriksson oli ottanut mukaan taidekouluja, mikä oli mielenkiintoinen ulottuvuus, kun kyseessä oli taideteos.

Voisiko "oikea" tutkija esittää tuloksensa tällaisena graafina?

Henriksson totesi videolla myös, että hän uskoo ihmisten ottavan esittämänsä tiedon totena kun se on esillä Historiska museetissa eikä taidegalleriassa. Epäiliköhän joku Epäihmisyyden museon tietosisältöä? Tuottiko pelkkä museo nimessä luotettavuutta?

Toinen mietityttänyt teos oli Dušica Dražićin 10 Tons of Dust, jossa oli nostettu esille Historiska museetin arkeologisten kokoelmien maanäytteitä muutamaan vitriiniin. Jokaisesta oli kokoelmanumerot ja kontekstitietoja kaivauksen luonteesta ja paikalta löydetyistä esineistä.

Pienten multakasojen katsomisen ei pitäisi olla kovin mielenkiintoista täysi-ikäiselle ihmiselle. Mutta kontekstitiedot tekivät näytteistä yllättävän mielenkiintoisia. Tuntui kuin esineet ja aika olisivat olleet myös läsnä ja muistiinpanoihini runoilin "maan muisti?" ja asiallisemmin, että maa sekä sisältää tietoa että ympäröi tietoa.

Enkä ollut tiennyt kuinka erilaiselta maa voi näyttää - yhdessä maassa. Taitelijan yksi pointti liittyi juuri nationalismiin.

Kahdeksan muuta teosta (ylimmässä kuvassa Elisabeth Buchtin Möte med Lejon) olivat myös kokemisen arvoisia. Näyttelyyn liittyvä reflektiotila "kertomuksista ja näkökulmista, jotka eivät ole ennen saaneet tilaa" sen sijaan oli pettymys. Ajatukset olivat enimmäkseen tuttuja.

P. S. Kävellessäni satamaan ohitin puistoalueen, jossa lumella (tai keinolumella?) hiihdettiin melko pientä rinkiä. Elävää kulttuuriperintöä vai niin kaukana menneisyyden tarveliikunnasta, että kyse on aivan eri asiasta?