Poikkesin tänään Kansallismuseoon, sillä elättelin toivoa, että Kansallismuseossa vielä pari viikkoa esillä oleva näyttely
Seikkailuja Siperiassa potkaisisi kirjaprojektini raiteilleen. Heh-heh, ei todellakaan.
Mutta minua kiinnostivat myös muut esillä olevat vaihtuvat näyttelyt.
Uskontojen maailma ei kertonut mitään uutta, mutta pidin esitystavasta, jossa korostui uskontojen samankaltaisuudet. Hätkähdyttävimmin rukoushelminauhojen vitriinissä, jossa esillä oli ihan samanoloisia esineitä useista uskonnoista.
En lukenut jokaista esinekylttiä, mutta jäin käsitykseen, että aika harvassa oli ajoitustietoa. Siis edes kokoelmiin liittämispäivää. Mistä syntyy (tarkoituksella?) mielikuva uskonnollisten tapojen muuttumattomuudesta.
Vähän samaa vikaa koin metsäsuomalaisista kertovassa näyttelyssä, kunnes huomasin pidemmän seinätekstin, josta paljastui, että esineet oli vuonna kerännyt Astrid Reponen-Juvas. Hän oli tallettanut ainakin tiedot alkuperästä, sillä näyttelyssä esineistä kerrottiin paikkakunta. Joka tosin ei sanonut mitään ilman karttaa.
Eli esineitä ei voinut suhteuttaa maantieteellisesti eikä ajallisesti toisiinsa. Puhumattakaan niiden suhteuttamisesta ympäristönsä ruotsinkielisten esineistöön tai suomalaiseen (savolaiseen?) esineistöön. Eli mitä loppujen lopuksi tällä esinekokoelmalla kerrottiin tai haluttiin kertoa metsäsuomalaisista?
Esineiden lisäksi näyttelyyn kuului kapea käytävä, jossa oli tarkoitus kuunnella jotain tekstejä metsäsuomalaisista/ metsäsuomalaisilta. En valitettavasti osaa sanoa tarkemmin, sillä paikalle tuli lapsiperhe, jonka isä alkoi pitää taaperolleen pedagogista dialogia metsävalokuvasta. Voisiko sisäänkäynnissä olla kyltti, joka selventäisi myös sen, että vain suomenkieltä osaavien kannattaisi istua alas?
Kuvat Kyläkirjaston Kuvalehti 10/1898
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti