torstai 10. tammikuuta 2013

Purku-klubin purkua

Eilisillan Purku-klubissa oloni oli kuin Liisalla ihmemaassa.

Outouden tunteen kuvaamiseksi aloitan keskeltä. Yleisöstä kommentoi ammatti(taide?)valokuvaaja, joka oli huolissaan/loukkaantunut siitä, että valokuvaajien arkistot päätyvät museoiden kuva-arkistoihin ilman taloudellista korvausta. Hän rinnasti tilanteen taiteilijoihin, jotka myyvät töitään museoihin. Minä taas ajattelin yksityisarkistoja, joiden käytöstä ei tarvitse maksaa mitään ja joista tuskin annetaan luovuttajille (merkittäviä) korvauksia. Ainakaan niitä ei enää saa arkistojen huomaan kuin valmiiksi järjestettynä. Kun taas kuva-arkistoihin päätyy materiaalia, joka on luetteloimatonta?

Erilainen viitekehys oli myös kysymyksessä kuvien myynnistä. Minä rinnastan ammattimaisten museoiden hallussa olevat kuvat muihin historiallisten kuvien kokoelmiin, kuten vaikkapa Vetelin kunnankirjaston kuvakansioihin. Mutta Kimmo Levä ja muutamat muut vertasivat museoiden kuva-arkistoja kaupallisiin kuvatoimistoihin.

Mystiseksi minulle jäi viittaukset kilpailuviranomaisiin ja oikeuskanslerin lausuntoihin. Sitoivatko ne niitä 7% valtiollisesti omistettuja museoita vai kaikkia? Ja miksi (edes) valtiollisesti omistettuja kokoelmia ei voinut rinnastaa Kansallisarkistoon ja Kansalliskirjastoon, jotka molemmat jakavat digitoimansa materiaalin ilmaiseksi? (Ja mihin ihmeeseen perustuvat tekijänoikeudettomien aineistojen käyttömaksut?)

Selväksi tuli, että kuvamyynnillä museot saavat sen verran tuloja, että voidaan palkata yksi tai kaksi henkilöä, joiden työajasta osa on käytettävissä muuhunkin kuin palveluun ja myyntiin. Kuvien myynnistä luopuminen vaatisi resurssien saamista muualta. Dah? Mutta mikä estää antamasta osaa kuvista ilmaiseksi? Ei sitten kuitenkaan (!) ilmeisesti mikään, sillä jos ymmärsin Vapriikin kokoelmapäällikkö Riitta Kelan puheenvuoron oikein, he ovat jakamassa jonkun satsin lähitulevaisuudessa. Ja SLS:stä kerrottiin tilaisuuden aikana Twitterissä, että lisää kuvia on tulossa maanantaina.

Museoväkeä oli sali täynnä ja he olivat innokaita selittämään oman myyntitoimintansa välttämättömyyttä tai muita ongelmiaan. Jossain määrin ulkopuolisia kanssani paneelissa edustanut Ari Häyrinen kaipasi alustuksessaan museomateriaalin jättämistä "roskalavalle", josta ihmiset voisivat tehdä löytöjä. Kukaan ei kommentoinut ajatusta.

Kansainväliseltä roskalavalta kuvituksena Project Gutenbergin digitoiman Lewis Carrollin Alice's Adventures in Wonderland kuvitusta. Taiteilija Arthur Rackham on Wikipedian mukaan kuollut 1939, joten hänen tekijänoikeutensa on rauennut. Ilmaiseksi ei ehkä saa parasta mahdollista, mutta monille meistä kelpaa heikompikin laatu. Niin ikävältä kuin se kuva-ammattilaisista tuntuukin.

7 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Voi, miten olisin halunnut osallistua tuohon tilaisuuteen, mutten päässyt täältä periferiasta lähtemään. Saa nähdä, savustetaanko minut omasta työpaikastani joskus näiden museoalan pääihmisten toimesta, mutta meidän museosta saa valokuvia ilman käyttöoikeusmaksuja - ainakin siis normaaliin käyttöön. Ja vielä ilomielin. Mulle ei oikein koskaan ole avautunut se idea, että niilä rahastettaisiin. Mutta taidan olla niitä harvoja museonjohtajia, jotka näin ajattelevat....
Mari Jalava - Uudenkaupungin museosta

Hannu kirjoitti...

Olin eilen yleisössä, mutta en osallistunut keskusteluun. En ole museoalalla, olen niissä kävijä.

Minustakin keskustelussa oli useita omituisia piirteitä:

- minäkään en ymmärtänyt miten valokuvaajien korvaukset (sinänsä tärkeä asia) liittyivät keskusteltavana olevaan asiaan

- vertailu kuvatoimistojen kuviin ja hintoihin oli aivan käsittämätön

- 7% valtion omistamien museoiden määrän esiintuominen oli suoranainen hämäys. Jäi sanomatta että, 53% museoista on kunnallisia. Ja jäi kertomatta museoiden rahoitus: valtion osuus 42,9%, kunnat 34,3, museoiden oma osuus 15,1%. (luvut v. 2009).

- lain taakse meneminen on piilottelua, mikään ei nähdäkseni estä Museovirastoa tekemään ehdotuksia lain muuttamiseksi. Luulisi sen olevan jopa velvollisuus.

Johanna Enqvist kirjoitti...

Hei Kaisa, olin myös yleisössä eilen ja ihmettelin aika lailla samoja asioita. Otit mielestäni aiheellisesti esille kysymyksen museoiden ja arkistojen kokoelmatyön merkityksestä ja tarkoituksesta ylipäätään. Tuntuu, että kerääminen, säilyttäminen ja luettelointi nähdään itsessään ensisijaiseksi tavoitteeksi. Kokoelmat ja arkistot ovat kuitenkin arvottomia, jos niitä ei käytetä.

Oma hämmentynyt lopputulemani keskustelusta oli, että museot, kuvat, käyttäjät ja käyttötarkoitukset ovat niin erilaisia, että niiden niputtaminen yhdeksi ratkaistavaksi tai edes keskusteltavaksi asiaksi on kyllä aika mahdotonta. Museoalalta puuttuu ehkä rohkeutta tehdä uudenlaisia avauksia. Resurssipulan taakse on helppo piiloutua, vaikka samalla hukataan niitä vähiäkin.

Anonyymi kirjoitti...

Et Mari ole ainoa, joka ajattelee noin museoalalla. Times they are a changin - uskon näin, vaikka muutos on hidasta.

Maria Virtanen, @MariaAnnele, Valokuvataiteen museo kirjoitti...

Hei klubiin yleisössä osallistuneet,

Kiva, että olette jakaneet tuntojanne tänne blogiin. Olisi ollut kiva kuulla ajatuksianne enemmän eilisessä tilaisuudessa. Olette ehkä oikeassa, että keskustelunaihetta olisi pitänyt rajata tarkemmin. Jatketaan keskustelua täällä ja muilla areenoilla - myös livenä. Aihe on tärkeä.

Susanna Ånäs kirjoitti...

Osallistuin eilen keskusteluun ja toin esiin suomalaiset ja kansainväliset hankkeet, joissa museoiden ja arkistojen kulttuuriperinnön aarteita saatetaan vapaaseen käyttöön. Käytän tilaisuutta hyväkseni listatakseni joitain periaatteita ja linkkejä lisätietoon:

Avoimuuden periaatteen mukaan http://opendefinition.org, http://www.opencontent.org/definition/ avoin tarkoittaa sitä, että aineisto on kenen tahansa käytettävissä, uudelleenmuokattavissa ja jaeltavissa - myös kaupallisiin tarkoituksiin - kunnioittaen teoksen moraalisia oikeuksia. Rajoitukset käyttötarkoituksen tai -tavan mukaan tekevät siitä "vähemmän avointa".

Museon ei ole moraalisesti perusteltua lisätä omaa tekijänoikeussuojaansa (esimerkiksi teoksen valokuvaamisen kautta) sellaiseen teokseen, jonka suoja-aika on jo umpeutunut.

EU:n digitaalisen agendan tavoite on saattaa kulttuuriaineistot vapaaseen käyttöön. Kustannusten sijaan tulisi tarkastella mahdollisuuksia, joita aineistojen saatavuus tuo tullessaan. "Making the collections held by Europe's libraries, archives, museums and audiovisual archives available online is a win-win for culture, economic growth and individual fulfillment."

Esimerkkitapauksia ja tilastoja esittävät Maarten Brinkerink / Open Culture Data ja Lizzy Jongma / Rijsmuseum, Amsterdam Museoalan Teemapäivillä 7. - 8.2.2013 Ateneumin taidemuseossa. Täällä myös tietoa puhujista.

OpenGLAM on kansainvälinen yhteistyöverkosto, joka auttaa muistiorganisaatioita käytännön tasolla aineistojensa avaamisessa yhteiseen käyttöön. Suomesta sen toiminnassa on mukana mm. Open Knowledge Finland.

Toivoisin, että myös muistiorganisaatioissa Suomessa uskallettaisiin olla kehityksen kärjessä ja tuottaa niitä ideoita, joilla museoaineistot olisivat yhteiskunnallisen keskustelun merkittävä osa.

Susanna Ånäs, Wikimedia Suomi, Aalto ARTS

Kari Hintsala kirjoitti...

Komppaan Maria. Ei mulla muuta.