Alkoi nimittäin tuntua siltä, että kaikki ovat jääneet aloitukseksi. Mutta todellisuudessa siis vain lähes kaikki. Viimeisimmät kirjat, jotka eivät vetäneet mukaansa olivat Markku Turusen Vaeltaja ja J. Pekka Mäkelän Muurahaispuu. Molemmat tänä vuonna ilmeistyneitä ja varausjonottomia.
Vaeltajassa oli lupaavia elementtejä. Tarina alkaa 1400-luvun Olavinlinnassa ja päähenkilö on linnanvoudin apulainen. Mutta tarina ei vienyt mukanaan. Nyt uudelleen katsahtaessani jäin miettimään, että oliko väenottoja jo 1400-luvullakin?
Muurahaispuuta en olisi älynnyt ottaa käsiini ellei sitä olisi minulle kirjaston ständillä kirjamessuilla suositeltu. Romaanin päähenkilö purkaa isänsä kotia ja löytää aineistoa, joka avaa perhehistoriaa. Selvitystyön kuvaus minua kiinnosti, mutta sen ympärille lisätyt elementit eivät. Lisäksi päähenkilö vaikutti nössöltä ja moinen tapaa viedä kiinnostukseni.
Eli selasin kirjan läpi lukien kohdat, joissa luettiin vanhoja kirjeitä ja ihmeteltiin valokuvia sekä kunniamerkkejä. Innovatiivisin vaihe oli amerikkaan muuttaneen sukulaisen jäljitys, jossa päähenkilö hyödyntää internetiä. Ensin perinteisesti
"Alma Lindström (tai Lindstom) on sen verran yleinen nimi, että hakutulokset ovat väistämättä sattumanvaraisia ja riippuvat päivästä, planeettojen asennosta, raitiovaunujen sijainnista tai ilman kosteusprosentista."Sitten toisin
"Kehittelen kuviteltuja elämätarinoita ja mitä kuviteltu sukulaiseni kertoisi vanhemmistaan ja isovanhemmistaan. [...] Useimmista keksimistäni ehdokeista tulee joitakin osumia, mutta harvat kuullostavat siltä että voisivat olla etsimiäni henkilöitä. [...] Jotkut ovat riittävän lähellä: muutama niistä on kaikille käyttäjille avoimeksi jätettyjä Facebook-merkintöjä, muutama blogitekstejä.[...] Avaan tietokoneen ja alan laatia sähköpostia kahdella kielellä."
1 kommentti:
Höh, mulla on tuo Vaeltaja lainassa, mutten ole vielä koskenut. Harmi, jos se ei vedä mukaansa, kun muutenkin on nyt vähän lukujumia ilmassa... Mutta kokeillaan kuitenkin!
Lähetä kommentti