torstai 31. toukokuuta 2012

Väreistä

Tuoreen Radiolab-jakson aiheena on värit. Paljon mielenkiintoista asiaa värien biologisesta ja kulttuurillisesta havaitsemisesta. Erityisesti tykkäsin loppupuolesta 48 minuutista alkaen. Siinä selitettiin, että 1800-luvulla Iliasta ja Odysseiaa lähilukenut heppu (itse asiassa kuuluisa heppu: William Gladstone) havaitsi, että värien nimiä käytettiin tekstissä varsin erikoisella tavalla: sekä meri että härkä saattoi olla viininvärinen.

Toinen erikoinen asia oli värien esiintymistiheydet. Eniten esiintyivät musta ja valkoinen, varsin harvinaisia punainen, keltainen ja vihreä, mutta sinistä ei löytynyt ollenkaan. Sama ilmiö on sittemmin löytynyt m.m. Islannin saagoista, kiinalaisista teksteistä ja Raamatusta.

Esiintymistiheyksien kanssa korreloi sanojen syntyjärjestys, joka ohjelmassa esitetyn mukaan on joka kielessä sellainen, että ensin otetaan käyttöön musta ja valkoinen, sitten punainen ja vihoviimeiseksi sininen. Yksi selittävä tekijä voi olla se, että punaista väriä on helpointa tehdä ja sinistä vaikeinta saada aikaan.

Miten mahtaa olla väriasia suomen kielessä ja Kalevalassa? Verkkohaulla löysin Päivi Hintsasen tekstin vuodelta 2007. Hintsanen lainaa Carolus Enckellin artikkelia, jossa on todettu
Kalevalassa musta ja keltainen tuntuvat selvästi olevan kohtalon ja kuoleman värejä, mutta mitään tyhjentävää selitystä kalevalaisista värisanoista ei tähän päivään mennessä ole annettu.
Omatoimisen kirjallisuustutkimuksen sijaan käännyin SKS:n verkkotietopalvelun puoleen. Jo samana päivänä sain sähköpostiini ystävällisen ja perusteellisen vastauksen lähdevinkkeineen. En niitä juuri nyt ehdi tutkimaan, mutta sattumalta viestiin sisältyi Raimo Jussilan Kalevalan sanakirjasta (2009) siniseen liittyviä sanoja esiintymistiheyksineen. Määrittelyproblematiikkaa riittää, mutta yhteissumma on ainakin isompi kuin nolla.
sinertävä (2), sinervä (4), sinerväinen (2), sini (1), sininen (45) sekä m.m. sinervöinen (1), sinetär (1) ja joukko sini-alkuisia yhdyssanoja: sinihame (1), sinihamonen (2), sinikeränen (3), siniketo (1), sinilakki (1), sinilangat (1), sinimarja (1), siniotus (5), sinipiika (2), sinisiipi (1), sinisilkki (2), sinisotka (2), sinisukka (14), siniverka (1), siniviitta (3)

3 kommenttia:

Jenni Sahramaa kirjoitti...

Kevyttä sivustahuutelua Tvärminnen atk-luokasta: muistelisin, että tuo "viininvärinen" viittasi tummaan ja sameaan (kuten punaviini) ja että muinaisten kreikkalaisten väriskaalassa olennaista olisi ollut nimenomaan tumma/vaalea -skaala. Lähdettä tähän muistikuvaan en suoraan pysty kertomaan.

Kalevalaisen runouden väreistä teki joku nuoremman polven folkloristi tutkimusta, jossa arveltiin sinisen ja punaisen värin liittyvän nimenomaan tuonpuoleisiin asioihin. Tähänkin aiheeseen täytynee palata, ja katsoa myös tuo linkkaamasi juttu, joka kuulostaa mielenkiintoiselta :)

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Pienenä lisänä on juuri verkkouutinen Tanskasta. Suosta nostettujen tekstiilien perusteella on värjäysteknologian käyttöönotto tapahtunut aiemmin rautakaudella kuin on luultu.

Jenni Sahramaa kirjoitti...

Ehdin juuri vihdoin käydä postissa, ja siellä odotti yllätyskirjapaketti. Nyt olen ihan äimänä. Kiitos paljon! Täytyy heti ottaa toinen kirja bussilukemiseksi :)