Tukholmassa kutsui viime sunnuntaina Kiinan terrakottasotilaat kavereineen (yllä hautakompleksiin tehtyjä kotieläimiä). Veivät luolaan, mutta eivät antaneet suurempaa elämystä. Mutta kylläkin tien sellaiseen. Poislähtiessä silmäni nimittäin kiinnittyivät Medelhavsmuseetin näyttelymainokseen ja loppupäivän ohjelma laitettiin uusiksi.Tammikuun loppuun asti auki oleva erikoisnäyttely Vita lögner esitteli tutkimustietoa ja rekonstruktioyrityksiä antiikin patsaiden värityksestä. Siis niiden vitivalkoisten marmorimöhkäläiden, joiden jumalallista kauneutta on Euroopassa ihailtu Rooman ajasta ja renesanssista alkaen. Mikään ei ole niin hienoa kuin värien vähyys ja hillitty yhteen sointuvuus. Kirkkaat perusvärit sopivat lapsille sekä kehittymättömille ihmisille ja kansakunnille. Eivät vitivalkoisissa kaavuissaan kulkeville kreikkalaisille.
Kehittynyt esteettisyys ei todellakaan tullut mieleen museon näyttelystä. Lasten värityskirjat kylläkin. Hyvin kirjoitetut infotaulut pakottivat ajattelemaan sitä kuinka suuri osa tästä näkemyksestä on peräisin omasta taustasta. Eikä estetiikka (kai) objektiivisesti ole arvioitavissa?Subjektiivisesti esteettinen oli päivän lopuksi historialliselta vaikuttaneessa ympäristössä (Grand Hotel) nautittu historiallisen henkilön mukaan nimetty herkku (Pavlova), joka yhdisti marjojen vahvoja värejä sitruunatäytteen pastelliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti