Rahvasväki on täällä tätä nykyä pitäneet kekriä, joka on heidän suurin juhlansa. Juhlan aluksi keitetään kokonainen lampaan runko raajelemata ja muuta lihaa siihen vielä lisäksi, sen mukaan kuinka talossa on suuri väestö. Tämmöinen liha-keitto nimitetään rasvakastiksi. Kuin liha keitettyä raajellaan palasiksi ihtekungin kuppiin, niin lihapalaset uivat aivan rasvassa. Kuin lihat ensin syövät, niin sulan rasvan ryystävät jälistä suuhunsa.
Sitten tanssiahyppivät yökaudet. - Viulun soittaja, joka näissä karnavaaleissa pidetään, on somas kuvatus, sillä ilveitä on, se polkee jalkaa, vääntelee päätään, tavoin kuin soidin mehto, iskee silmiään, selkä ja kaula on rotmana kuin kahila virrassa, notkistellen sinne tänne; trokalla hän viulun kieliä karraa, soitannon nuotista hän hyvin vähän huolehtii.Kotus julkaisi tällä viikolla verkossa Suomen murteiden kuudennen osan kala–käävätä. Viekä ei siis ole esillä rasvakastia, mutta kylläkin 111 kekri-alkuista artikkelia.
Polska on tavallinen huvitus, muusta ei paljon mitään tietä. - Miehet siinä ottavat joukosta yhden naisen kumppanekseen, jonka kanssa se huojuen pyörii ja värnistelee. Nainen kokee olla tukena, että mies ei pääse kaatumaan, ja tuotuosakin nauraa remahtaa kohtikulkkuaan. Näiden tanssit ovat niin törkiät, että niitä ei voi kummastelematta kahtoa, kuinka raaka ihmiskansa vielä saattaa olla.
Tanssihuoneena on tavallinen savu-pirtti, jossa valaistus on pari päressoittoa, iso ihmeeksi joku kynttilän tapanen talidankki.
Tämmöstä huvitusta pidetään lähes pari viikkoa, jolla ajalla palkolliset menettävät selväksi mitä olis vuosipalkasta jälellä, ennenkö mennään uuteen palvelukseen.
Kuvan pariskunta ei ole Keski-Suomea nähnytkään. Albert Engströmin piirtämä, Internet Archiven ja Flickr Commonsin välittämänä kirjasta "Skämtbilden och dess historia i konsten" (1910).
