Pojat pelaavat jo "nappipeliä" ja tytöt hyppäävät "murkryytaa" (!?). (Kotkan sanomat 4.4.1888)
Pojat juoksivat kadulla roirosilla ja tytöt hyppivät nuoralla. (Teuvo Pakkala: Vaaralla. Kuvia laitakaupungilta. 1891)
Kesän lähestymisestä osottaa jo sekin, että pojat ovat "kuprulla" tai "känikällä" kaduilla ja tytör taasen hyppäävät "ruutua". Väliin näkee kymmenkunta pikkupoikaa seisovan katujen nurkissa ja lyövän kuprunsa seinää vastaan. (Kaiku 31.3.1897)
Ja laitakaupungilla ovat poikaset jo aikoja sitten suurella huudolla ja melulla "kuprujaan" seiniin koputelleet ja napeista tapella natistelleet, ja tyttöreuhkanat ovat "murkröönää" hypänneet, että hameet leiskuvat. (Louhi 19.4.1902)
Kun pojat heittävät "yglaa" ja "boblaa" päivän puolella katukäytävää ja tytöt hyppivät liidulla tehdyn kehän sisällä. (Tuulispää 41/1907)
Sen sanovat nappipelissä ritaantuneitten poikaviikarien vihaiset äänet ja reijät hoikkakinttuisten, yhdellä jalalla hyppivien pikkutyttöjen sukissa. (Kyminlaakso 4.4.1908)
Pikkupojat ovat ahkerassa työssä nappikuopan heitossa ja pikkutytöt hyppäävät "myrkruunaa" ja kun leivokin kuultiin viime sunnuntaina, niin eipä liene kun "kuu kiurusta kesään"! (Raahe 28.4.1909)
Kuivilla paikoilla heittävät pikkupojat nappikuoppaa ja tytöt hyppivät ruutua- (Kyminlaakso 2.4.1910)
Pieni tyttöparvi on pehahtanut portinpieleen, piirtää siihen tarvitsemansa kuvion roudittuneeseen maahan ja kuukkaa "myyryllä" iloisesti naureskellen ja reippaasti hyppien yhdellä jalalla, potkaisten aina kenkänsä kärellä "myrrykiveä" rannun yli. (Kaiku 4.4.1913)
... täällä jo pojat pelaa nappikuoppaa seinän vieremillä ja tytöt hyppää neliötä... (Satakunnan Sanomat 22.2.1914)
Joka kevät kun pienet munsöörit katujen etelänpuoleisilla rinteillä alkavat nappiputin peluun, kun kirjavahameiset pikkutytöt hyppivät "pataa"... (Turun Sanomat 1.4.1928)
Aurinkoisilla paikoilla heittivät oululaiset pojat nappia ja tytöt hyppivät ruutua, mitkä molemmat ovat pettämättömiä kevään merkkejä. (Satakunnan Kansa 12.4.1928)
Pikku tytöt hyppäävät nuoraa ja "myrkröönää" eli "myrryä, jota nykyisin kai myös neliöksi sanotaan, ja pojat ovat "potalla", "seinärahalla", tai "ristirahalla" tahikka uittelevat laivoja rapakoissa. (Kaleva 24.4.1936)
Kun sitten kävelemme taas takaisin arkiseen elämään, kaupunkiin, näemme pikkutyttöjen hyppäävän ”myrryä” eli ”myrkröönää", ja muistamme kuinka hirveästi sitä hypättiin silloin lapsena keväisin, ihan aamusta iltaan. Samanlaiset näkyvät meiningit olevan näillä Viipurin "tyttölöillä” kuin meillä siellä Oulussa, mutta "myrryä" he kuitenkaan eivät hyppää. Ei, he sanovat: "Käydään kittilää", ja - ihmeissämme pysähdyimme kun ensikerran tuon kuulimme. Eikä täällä myöskään koskaan olla ”piilosilla”, ”konkalla” tai ”väkisillä”, ”puukkotikasta” puhumattakaan. Täällä sitävastoin leikitään "kuuropeittoo”, ”konkan” vastine on ”omat nimet kirjoihin”, ja ”väkisillä” olo on ”tippaa”. Ja muistuu mieleemme se keväisen illan riemu, jolloin leikittiin ja juostiin siellä kotikaupungissa emmekä millään malttaneet lopettaa ennenkuin oli ihan nukkumaan menon aika. Ja valoisaa oli, niin valoisaa! Oli kevät. Pohjolan lyhyt uinuva kevät! (Kaiku 24.4.1937)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti