Matkojen, maantieteen ja kartografian historiaa

Eilen kävin kuuntelemassa seminaarin Matkojen, maantieteen ja kartografian historiaa 13 esitystä. En ihan jokaista tässä blogitekstissä mainitse.

Juha Nurmisen katsaus navigaation innovaatioiden vaikutuksesta kartantekoon oli valaiseva. Joko en ollut koskaan tajunnut, tai sitten olin unohtanut, että kompassin käytöllä oli ajallinen ja tekninen yhteys ensimmäisiin merikarttoihin, joilla irtauduttiin rantojen seuraamisesta. Se, että kompassia alettiin kartanteossa käyttää näkyy muuten varhaisissa kartoissa tietyn suuruisena erantona karttapohjoisessa! Suoraan sanottuna portolaanikartat ja niiden varhainen syntymäaikakin (viimeistään 1200-luvulla) tuntui uudelta tiedolta.

Matti Enbuske mainosti Olaus Magnusta tutkimuskohteena. Minulle matkansa 1518-1519 Trondheimin kautta Tornioon oli uutta tietoa ja olisin kuullut aiheesta (anekauppoineen!) mielelläni enemmän. Yleisökeskustelussa kävi ilmi, että Pohjoisten kansojen historiassa ei ole saamelaisiksi tunnistettavaa ryhmää, ja todettiin, että kirjan etnisyyskysymyksiäkin voisi tarkemmin tutkia.

Erään esityksen keskustelussa tuotiin esiin Helsingin maantiedon laitoksella oleva kuvapostikorttikokoelma. Sen alkuperää ei tunneta, mikä koettiin ongelmalliseksi. Minä en ajatellut kuin digitointia ja kuvien käyttöä.

Arvo Peltonen kertoi Italian palatsien seinille 1500-luvun lopulla freskoina tai kankaalle maalattuina toteutetuista karttakokonaisuuksista, joista neljässä on Suomikin mukana. Kopsattuna Olaus Magnuksen Carta Marinasta, jos oikein ymmärsin.

Susanna Lahtinen on aloittamassa väitöstutkimusta pimeyden vaikutuksista matkustamiseen. Alustavastikin jo lukuisia näkökulmia, joista yllätti Etelä-Euroopan matkailukohteissa käyminen yöllä - viileyden vuoksi.

Osmo Pekonen selitti Maupertuis'n Lapin matkan tieteellistä taustaa. Tämäkin täytti joko aina olleen tai unohtamisella syntyneen aukon tiedoissani. Olin nimittäin kuvitellut mittaustouhun täysin akateemiseksi, mutta sen taustalla oli oikea ongelma kartoista, jotka eivät täsmänneet todellisuuteen.

Pekosella oli mukanaan havaintoesineinä mandariini, sitruuna ja päärynä. Ranskaa osaavat saavat kiinni kahden ensimmäisen merkityksestä verkkovideosta Sitruuna vai mandariini, jossa Pekonen esiintyy ranskalaisen tutkijaretken jäsenenä. Tähän tyyliin:

Hedelmät ovat myös mukana verkkovideossa Lapin yö. Sekin on (nimestä huolimatta!) ranskaksi eikä tarjolla ole tekstityksiä millään kielellä. Kun näiden tarkoituksena on (sivuston Maurertuis'n Tornionlaakso kautta) matkailun edistäminen, niin en pidä A-luokan suorituksena resurssien hyödyntämisessä.

Ville Vuolanto ja Jouko Keski-Säntti kertoivat kirjaprojektistaan, jossa on tarkoitus tarkastella muutosta etelän asujien suhteessa Lappiin. Jo esimerkkinsä kuva-aineistosta olivat oivaltavia. 1800-luvun ulkomaisissa kuvissa, joita olen itsekin täällä usein käyttänyt, on keskiössä ihminen ja kuvakulma usein alhaalta ylös. Kansallisromantiikan myötä kuvattiin enemmän maisemaa (joka haluttiin esittää koskemattomana?) ja usein kiivettiin katsomaan ylhäältä alas.

Enkä ollut tullut ajatelleeksi, että ruotsalaisten Lappi-suhde on (Vuolannon ja Keski-Säntin mukaan) aivan erilainen kuin suomalaisilla.