lauantai 5. huhtikuuta 2014

Kulttuuriperintöä, kansallisesti

Suvivirsi on hiljennyt hetkeksi ( eli vajaaksi kahdeksi kuukaudeksi) sosiaalisessa mediassa ja maanantaina ensiesityksensä saanut Yael Bartanan taide-elokuva True Finn – Tosi suomalainen ei herättänyt intohimoja kuin Härmän kansallispukua suojelevassa perussuomalaisessa kansanedustajassa. Sekin olisi mennyt minulta ohi ilman Niko Lipsasen kysymystä "Minkähänlainen keskustelu siitä olisi syntynyt, jos somali olisikin Härmän puvun sijaan pukeutunut saamelaispukuun? "

Työkaverini, joka suosituksestani on lukenut Märkiä säpikkäitä, kanssa mietiskelimme tätä kotvan. Saamelaispuvut ovat aidosti alueellisia ja elävää perinnettä. Suomalaisten kansallispuvut ovat ylhäältä päin kodifioituja asuja, joiden kantajilla voi olla muitakin kuin kotiseudullisia perusteita valinnalleen. (Itse olen käyttänyt isotätini pukua, josta en edes muista pitäjää, ja isoäitini pukua, jonka hän valitsi edullisimman hinnan perusteella.)

Jos kuvittelee huoneen täyteen yhden pitäjän kansallispuvun käyttäjiä, mitä yhteistä sillä on 1800-luvun talonpoikaisyhteiskuntaan, jossa kenelläkään ei ollut täsmälleen samanlaisia vaatteita - ainakaan tarkoituksellisesti?

Lisää pohdintaa yhteisestä ja erityisestä kulttuuriperinnöstä opinnäytteistä
Siivu K. E. Ståhlbergin Pielavedellä kuvaavaa maisemaa SLS:n digitoimana ja Flickr:stä poimittuna.

Ei kommentteja: