Lohesta palvelusväen ruokana

Kurkkasin eilen Asmo Kosten uutuuskirjaan Nolo Suomen historia eli kun kaikki ei mene putkeen., joka koostuu "nolosta" tapahtumahistoriaa kronologisesti järjestettynä. Koska lähteenä oli populaari kirjallisuus ei ollut yllättävää että esimerkiksi 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa oli pitkiä aukkoja.  Positiivisen kautta: lähdekirjallisuus oli listattu.

Suurin yllätys selaamillani sivuilla oli "1600-luvulla", jolloin "Lohi on paska kala".

Ruotsin kuningatar Kristiina vahvisti 1600-luvulla lain, jonka mukaan lohijokien varsilla rengeille ja piioille ei saanut tarjota lohta ruuaksi useammin kuin kolme kertaa viikossa, sillä he olivat kirjaimellisesti kurkkuaan myöten täynnä lohta. Myöhemmin tulkinta vielä tiukkeni, sillä 1900-luvun alussa Norlannin metsätyöläisten ja renkien pestaussopimuksiin kirjoitettiin, ettei lohta saanut olla aterialla useammin kuin kahdesti viikossa. Lohi oli arkiruokaa, yhtä tavallista kuin silli eikä sen kalliimpaa.

Kokemäenjoen varrella kasvaneena olen kuullut tämän jutun useita kertoja, mutten koskaan yhdistettynä 1600-luvun lakeihin. Tutumpia versioita löytyi Kansalliskirjaston digitoinneista:

• Lohi oli [Skottlannissa] jokaisen ihmisen jokapäiväinen ruoka ja todistus siihen on sekin että oppipojat kaupungeissa ja palveliat maalla tekivät isäntäinsä kanssa määrän, etteivät syö lohta usiammasti kuin kolmena päivänä viikossa. (Pohjan-tähti 19.9.1866)
• Vielä joku aika sitten kerrottiin lohensyönnin Pohjanmaalla olevan niin yleisen, että palvelusväki palvelussopimuksissaan vaati, heidän ei tarvitsisi syödä lohta useammin kuin viitenä päivänä viikossa. (Kyläkirjaston kuvalehti 11/1912)
• On ollut aika sellainen, jolloin muiston mukaan lohi oli Oulujokivarrella melkeinpä "maanvaivana". iihen olivat kyllästyneet, niin kerrotaan, kaikki sikäläiset eläjät sekä rikkaat että köyhät. Palvelusväkikin otti lohitaloista pestin muka ainoastaan sillä ehdolla, että lohta sai olla ruokana vain määrätyt kerrat viikossa. (Uusi Suometar 29.11.1914)
• Mainitaanpa lohta saadun [Oulunjoesta] toisinaan niinkin runsaasti, että siihen kyllästyttiin, koskapa joskus on palvelusväki vaatinut, että lohta tarjottakoon heille vähemmän kuin ennen. (Metsästys ja kalastus 6/1926)
• Sanotaan ennenvanhaan palvelusväen Perä-Pohjolan jokivarsilla panneen ehdoksi, että lohta saa olla ruokana vain määrätyt kerrat. (Pellervo 9/1926)

Rob Lenders ei ole merkinnyt Suomea artikkelinsa The Historical Truth behind thec “Salmon-Servant” Myth (2023) karttaan, sillä hän keskittyi hauissaan hallitsemiinsa kieliin. Niiden puitteissa varhaisimmat versiot löytyivät Alankomaista 1600-luvulla. Mistään ei ole löytynyt aitoa sopimusta, jossa lohirajoitus olisi mukana eikä myöskään mitään paikallisia tai alueellisia lakeja tai määräyksiä, jotka ovat anekdootin versioissa harvinaisempia.

Lendersin johtopäätös on, että kiertävä juttutyyppi ei viitannut kertojien todella tuntemaan aikaan. Tämän puolesta puhuu se, että historiallisten lähteiden kattamana aikana lohi - tuoreena tai säilöttynä - on aina  ollut niin arvokasta, ettei sitä olisi annettu palvelusväelle ainakaan kyllästymiseen saakka. Lenders pitää kuitenkin mahdollisena, että ennen myllyjä ja kalastuslaitteita lohet olivat Euroopan joissa huomattavan yleisiä.

Lenders ei ollut ensimmäinen asiaa selvittänyt. Jo vuonna 1897 julkaistiin Thomas Nadauld Brushfieldin artikkeli The Salmon Clause in the Indentures of Apprentices. Hänen varhaisin anekdoottilöytönsä oli 1600-luvun Englannista. Tieto tästä kirjasta löytyi erinomaisesta AskHistorians-vastauksesta Redditistä.