Vierailu Skooneen vuoden 1825 tienoilla

Kävin viime viikolla Lundissa. Seminaariohjelmassa oli sen verran aukkoa, että ehdin taas museoon Kulturen i Lund, jonka muistin melko hyvin maaliskuulta (ks. Matkamuistoja Lundista), Joten keskityin äskettäin avattuihin osioihin, joista suurin esitteli skoonelaista talonpoikaiselämää "200 vuotta" sitten. Ajankohtaa tuskin kannattaa ottaa kirjaimellisesti, mutta tykkäsin siitä, että yritettiin esittää tiettyä hetkeä eikä hömmöistä menneisyyttä.

Aluksi kävijä sai arpoa itselleen henkilöhahmon, jonka tekemisiin saattoi sitten tupainteriööreissä keskittyä. Mukana oli kana, mikä tuntui kuvastavan eläinhistoriallista käännettä historiantutkimuksessa. Tykkäsin suuresti myös siitä, että alun tauluissa oli osio "Hur vet vi det här?" jossa kerrottiin, että tietolähteitä parin sadan vuoden takaiseen elämään ovat kirkonkirjat, arkistoidut haastattelut, kirjeet ja päiväkirjat sekä esineet ja kuvat. Kävi taas mielessä, että tuomiokirjat voisivat tarjota jotain uuttakin tietoa 1800-luvusta.

Johdannossa saimme tietää, että aamupuuro syötiin yhteisestä kulhosta. Pitäisi muistaa ensi kesänä käydä Seurasaaressa ja tarkistaa selviääkö siellä vastaava realiteetti (ks. Ruoka-astioista). Tai kanojen paskominen pitkin lattioita, joka osui tekstinä mukaan kuvaan, jonka otin kiven ja laudan muodostamasta silitysratkaisusta, joka on tuttu Tukholman Historiska museetin viikinkinäyttelystä. Silitettiinkö Suomessa ennen hellalla lämmitettäviä rautoja?

Näyttelyssä oli muutamia temaattisia osioita, mutta pääosassa oli neljä aitoa tupainteriööriä. Ensimmäisessä oli itselleni täysin outo elementti eli kivilattialle tehty notski. Tai ei se nuotio ollut. Sattumalta juuri isoäidin tehtävän kohdalta selvisi, että hehkuvia hiiliä nostettiin liedestä lattialle lämmitysratkaisuna! No, kivilattiathan ovat kylmiä.

Roolihahmoista oli fyysisesti läsnä kana, jonka kaapin kaltaista en muista suomalaisista ulkomuseoista.

Ehkä jossain on ollut mahdollisuus testata ämmänlänkiä. Tässä näyttelyssä saavit olivat realistisen raskaita, enkä yksinäni uskaltanut nostaa niitä niskani varaan.

Yhdestä sisätilasta löytyi sekä tuttu uuninpanko että keväällä sekä Lundissa että Kööpenhaminassa kohdattu koristeellinen rautaliesi, jonka ensisijainen tarkoitus haastattelemani lippukassan mukaan oli lämmitys.

Yksi asia oli aivan toisin kuin Suomessa. Näyttelyn lopussa oli parikymmentä tietokilpailukysymystä, joihin pääasiassa osasin vastata oikein. Mutta pysähdyin kun kysymys kuului "Tänäpäivänä on tavallista käydä suihkussa joka päivä. 200 vuotta sitten ei sisällä ollut juoksevaa vettä. Miten silloin ihmiset pitivät itsensä puhtaana?" Vastausvaihtoehdot:

1. Kävivät kunnolla kylvyssä kerran tai kaksi vuodessa

2. Kasvot ja kädet pestiin, ennen kuin mentiin kirkkoon sunnuntina

3. Lauantaisin kaikki peseytyivät suuressa kylpypaljussa.

Oikea vastaus oli 1&2.

Jatkoin skoonelaisten kansanpukujen pariin. Morsiamen koristukset muistuttivat suomalaisia,

mutta surun tullen liivihameen veto korville oli outoa.