Aleksanteri Leinonen kirjoitti paikalliskirjeessään Paltamosta syyskuussa 1864:
Äsken pystytettiin Suomessa ensimäinen kansallinen muistopatsas jalolle "Suomen historian isälle" Porthanille, mutta minä saan antaa tietä, että meidän pitäjäässä on seisonut pystytettynä vähäinen kansallinen muistopatsas jo lähes puolen sataa vuotta. — Ohhoh! — Niin! Kirkkoaamme lähellä seisoo eräs vähäinen vanha talli. Mutta mikäs tuo onkaan, mitä tuo tuossa kirkon vieressä toimittaa — kirkkomiesten hevoisilleko? Ei! Mikä tuon on tänne johdattanut, mitä on hän ikäpäivinänsä nähnyt. Minä tahdon hänestä pikkuisen jutella, sen minkä tiedän, niille, jotka siitä eivät ole mitään kuulleet.
Kummeksien katselee outokin sivukulkia tätä huonetta; ja jos hän lyö silmänsä siihen mustalaitaiseen valkiaan, hevoisen kengän kokoisilla puustaveilla, vanhalla ruotsinkielellä kirjoitettuun tauluun, joka oven päällä ulkopuolella osoittaa huoneen tarkoitusta, niin hän ei saata kunnioituksetta sen halvan näkösen huoneen sivuitse astua. Tämä talli totta tosiaan on nähnytkin merkillisiä onnen-kohtaloita, ja suurempi arvo on sille aikoinaan tapahtunut, kuin monelle jalolle pa latsille. Se on suojellut köyhän talonpojan kyntö-ruunaa, ja se on suojellut Venäjänmaan itsevaltiasta, Hänen Keisarillista Majesteetiänsä Aleksander I:stä. Tämä on nyt se muistopatsas sisustaneen, jossa tapaamme vielä ihmeellisempiä, jos uteliaisuudessamme astumme sen sisään silmäilemään mitä siellä löytyy.
— Täällä löytyy ensiksikin pitkä, talonpojan honkainen pöytä lavitsoineen, jolla H. M. einehti tässä tallissa, sillä ikimuistettavalla matkallansa ympäri Suomen ja Kajaanin läänissäkin, vuonna 1819, 29 p:nä elokuussa, Haapalankankaan uudistalossa Vuolijoen kylässä Paltamossa palatessansa Kajaanin kaupungista erämaita myöten edelläsanottuun uudistaloon, josta sen aikuinen postitie lähti Kuopioon. Samat rattaat, häkinmuotoisine laitoinensa, lauta poikkipuolen istuimena, tallelletaan myös täällä, joilla Hänen M:tinsä ajoi jonkun matkaa, kyyti-ukon rinnalla, edellisestä paikasta Kuopioon päin. Sama satula on myös rautajalustimineen, jolla H. M:tinsä samoilla tienoin ratsasti kyntöruunalla metsätietä. Myös on se sänkyki täällä, jossa H. M:tinsä lepäsi yönsä 28 ja 29 päiv. vasten mainittua kuuta Ronkalan talossa Mainuan kylässä. Tämä on huonoin näistä vähäpätöisistä matkatarpeista, noin 2½ kyynärää pitkä, muutamista laudanpalaisista kokoon kyhätty rottelo. Tämä saattaa enimmän ihmettelemään uteliaita ja jokaisen täytyy itsekseen sanoa: onko tuo sänky niin jalon ruhtinaan luita lepuuttanut?
— Ylisellä säilytetään sama vene, jolla H. M:tinsä samalla matkalla kulki puoli peninkulmaa Vuolijokea alaspäin. Ja sama huopari löytyy vielä, jolla H. M:tinsä omin korkein käsin piti perää koko matkan. Sisäpuolella tallin seinillä löytyy kirjoitus jokaiselle kalulle: miten se on ollut tarpeena H. M:sä matkassa, kuka kalun on sinne toimittanut ja kuinka paljo se on maksanut. Usiampi näistä on tänne toimitettu Oulun läänin sillisen maaherran Stjernschantzin toimesta ja saman toimesta kaiketi tallinkin lienevät Paltamon pitäjään miehetki lunastaneet ja tänne tuoneet Haapalankankaan uudistalosta: "Muistoksi sen suuren ruhtinaan eriskummallisesta matkasta Kajaanin läänissäkin," niinkuin sitä tauluissa sanotaan. Suureksi ilokseen ja ihmeekseen löytää suomalainenkin katselia sisäpuolella melkein puhtaalla suomenkielellä kirjoitetun taulun, itseä huonetta osoittavan. Tämä on jo paljon suomalaisuutta sinä aikana; sillä muistakaamme, että siitä on jo yli 45 vuotta. Tällä tavoin saattaa sen sanoa semmoisenaan kun se on kansalliseksi muistopatsaaksi eli muistomerkiksi.
Ja se on siitä merkillinen, että se on pystytetty sen miehen kunniaksi ja muistoksi, joka aikoinaan on ollut suomalaisille aivan vieras, sittemmin suurin vastustajansa; mutta viimein armollisin hallitsijansa, joka tahtoi oppia kansaa tuntemaan kaikkine omaisuuksineen. Häntä tulee myös kansamme muistaa siitä, että hän oli se ensimäinen, joka kutsui Suomen säädyt ensimmäiseen, omituisille valtiopäiville ja vannoi perustuslakimme ikuisesti omaksemme. Merkittävä on ollut se lempeys, jolla hän on kohdellut alamaisiansa kaikissa tilaisuuksissa; ja sen seurauksia ovat nämät mainitsemani muistomerkit, jotka hänen köyhimmät alamaisensa pystyttivät ja säilyttävät ne rakastetun ruhtinansa muistoksi. Nämät katoovat ajanpituudessa ennemmin eli myöhemmin, mutta varma on, että "Keisari-kesä" ja Aleksander I pysyvät kaukaan tulevaisuuteen paikkakuntamme uskollisen kansan suussa ja sydämessä. (OWS 8.10.1864)
Vielä nämät eivät ole kadonneet, sillä Kajaanin turismisivusto kertoo, että "Keisarintallin löydät Paltaniemen kuvakirkon vierestä, Kajaanista. Tämä pieni rakennus on yksi maamme ensimmäisiä museoita."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti