Eräs ukko, nimeltä Kymäläinen, kotoisin Viipurin pitäjästä, joka täällä on monta vuotta käyskellyt talosta taloon, elättäen itsensä osaksi puuastioita vannehtimalla sekä luutien ja vispilöiden y. m. s. myymisellä, osaksi kerjäämiselläkin, on äsken kuollessaan jättänyt jälkeensä 3,000 hopearuplaa, jotka olivat erään täkäläisen kauppahuoneen tallennettavina. Vasta kun huomasi loppunsa lähestyvän, ilmoitti hän tämän isäntäväellensä Hiekan kaupungin-osassa, jossa hän oli saanut muutamassa nurkassa asua ilmaiseksi. Häntä perivät kaksi hänen sisarensa tytärtä, jotka pitivät ukolle kelpo hautajaiset, saattaen hänen maalliset jäännöksensä ruumisvaunuilla, kaksi hevosta valjaissa, viimeiselle leposijalle.
Östra Finland oli samana päivänä korjannut sanojaan eli korjannut summaksi 2700 hopearuplaa
Asetus 9.8.1877 määräsi hopearuplan arvoksi neljää markkaa. Virallisesti Kymäläisen säästöt olivat näin 10 800 markkaa, mikä on on nykyrahassa noin 60 000 euroa. Tai hieman vähemmän, sillä Suomen esiteollisen kauden valuuttamuunnin (1534–1880) kertoo, että hopearuplan arvo oli hieman alle neljä markkaa.
ja niiden säilytyspaikaksi Yhdyspankin. He myös mainitsevat, että kyseessä oli "f. d. kyrkotjänaren", mikä yhdistyy Wiborgs Tidningin seurakuntauutisissa 8.10.1878 mainittuun suomalaisessa kaupunkiseurakunnassa kuolleeseen: "f.d. kyrkotjänaren Henrik Kymäläinen 73 år". Tarina oli ilmeisesti parempi ilman titteliä, sillä se jäi pois toistoista, joita julkaistiin melkein kaikissa Suomen lehdissä.
Seurakuntauutisesta huolimatta Kymäläisen hautausta ei ole tuomiokirkkoseurakunnan kirjoissa. Kuljettivatko sisarentyttäret vainajan aivan muualle? Hautausta en löytänyt Katihastakaan, eikä siellä ollut yhtään oikean ikäistä ja aikuiseksi elänyttä Henrik Kymäläistä. Myös yritys löytää Henrik Kymäläinen Hiekan esikaupungista vuoden 1877 henkikirjoista epäonnistui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti