Seisovien pöytien historiasta

Elokuun lopulla Petteri Järvinen kyseli FB:ssä "Mistä suomeen on tullut termi "seisova pöytä"? Eivätkö kaikki pöydät seiso? Noutopöytä olisi paljon kuvaavampi.", mutta ei saanut kovin hyviä vastauksia. Tekoälyn käyttäjän kopioima vastaus alkoi "Suomen kielen ”seisova pöytä” on itse asiassa lainatermi, joka on tullut ruotsin kielestä: ”smörgåsbord” → suomeksi käännettynä otettiin käyttöön muoto ”seisova pöytä”.", missä ei ole kielellisesti päätä eikä häntää.

Tekoäly tiesi myös, että "Kun termi tuli Suomeen 1900-luvun alkupuolella, se suomennettiin hieman kirjaimellisesti niin, että ajatuksena oli: ruoka seisoo valmiina pöydällä, josta jokainen voi ottaa itse." Sanomalehtitekstien perusteella ajoitus näyttää pitävän paikkansa, sillä varhaisia esiintymiä ovat viipurilaisen Tervaniemen ravintolan mainokset, joissa tarjotaan "Seisova pöytä: Hyvä voileipäpöytä, lihaliemi pasteijineen ja kaksi lämmintä ruokalajia" (esim Wiipuri 5.2.1902).

Aiemmat seisovat pöydät vain seisovat. Poikkeuksena on ruotsalaisen kirjailija Sigurdin kertomuksen suomennos Rouva Westberg'in kesävieraat, jossa

Oltiin yksimieliset siitä, ettei niin monta mahtuisi istumaan ruokapöytään, vaan päätettiin syödä "seisoalla". Mutta kun överstinna huomautti, että voisi syntyä epäjärjestystä "seisovassa pöydässä", otti rouva Westberg hänen kohteliaasti kädestä ja talutti kunniasijalle... (US 15.5.1891)

Alkuperäisessä tekstissä seisova pöytä oli liikkeellä eli "ett gående bord". Tämä riikinruotsalainen käsite piti selittää suomalaisille sanomalehtilukijoille Hufvudstadsbladetissa 30.10.1869, kun kuvattavana oli Tukholman seuraelämä:

[Bordet] war stort och rikligt serveradt, men, o fasa! man satte sig icke till bords, utan trängdes deromkring för att komma öfwer en tallrik och någon af de många rätterna. Det war hwad swensken kallar ett "gående bord", en tillställning som man troligtwis icke wet af på någon annan ort af jorden, ett afskywärdt bruk och som lärer hafwa uppkommit endast derigenom, att man i Swerige, gästfrihetens land, bjuder så många gäster man kan komma öfwer, men ej alltid har så stort utrymme i matsalen, att man med beqwämlighet kan gifwa plats wid bordet, och likwäl äro de swenska matsalarne mycket rymligare än de franska. 

Nya pressen 17.9.1889

Ruokailutavan paheksunnan jakaa ranskalainen, joka  selittää, että juhlatilaisuuksien lisäksi tarjoilutapa oli käytössä ruotsalaisissa rautatieasemien ravintoloissa. Kuvaus seisaaltaan tai kävellen syömisestä herättää ajatuksen, että nimi liittyisi ruokailijoiden toimintaan eikä pöytiin tai ruokiin, kuten Järviselle kommentoijat ajattelivat. Tulkintaa vaikeuttaa se, että "gående bord" voi 1800-luvun teksteissä olla myös pitkä pöytä, joka "kulkee" esim. seiniä myöden.

Voileipäpöytä oli vanhempi tapa ja illallisen aloitus. Esimerkiksi Hankoniemen kylpylaitoksessa päivälliseen kuului voileipäpöytä ja kolme ruokalajia, joista jälkimmäiset varmaankin tarjoiltiin pöytään, toisin kuin Viipurissa kaksi vuosikymmentä myöhemmin. (US 4.4.1881)