Kerrataanpa viikon aikana käsiteltyä: nanoserkkuja, yleellisyysveroja ja
kirjauseroja Ruotsin valtakunnassa.
Kun jaoin
tiistaisen pönkkähamekirjoituksen FB:n sukututkijaryhmään, yhdelle lukijalle tuli mieleen omasta tutkimuksestaan tulkintavaikeuksia aiheuttanut "utan puder". Sattumalta olin juuri samaisena aamuna etsinyt ja löytänyt nanoserkkujani
Tukholman henkikirjoituksesta vuonna 1760. Vaikka oikeassa reunassa on painettuja sarakkeita, sopivaa ei ollut ylellisyysveroille ja näin puuterinkäyttö perheessä merkittiin tekstin lomaan. Vastaavan tavan muistan (mikrofilmeiltä) Tukholmasta myöhemminkin erikoisverojen kuten silkin käytön osalta.
Samaan aikaan Suomessa henkikirjoissa ei näy yleellisyysveroja ollenkaan enkä niitä löydä muistakaan digitoiduista läänintileistä vuodelta 1760. Eli sellainen ero. Kymmenen vuotta aiemmin Suomen puolella puuterilla ja muulla oli selkeä listaus - ainakin Ulvilan ja Kokemäen välillä (
7564a:1211).
Veroluettelon perusteella puuteroidun säätyläispään kohtaaminen Satakunnan maaseudulla ei ollut jokapäiväinen mutta ei myöskään aivan mahdoton näky. Kokemäellä Pirkkalan kapteeni Passelberger maksoi kahden puuteroinnista, Lempaisten Stockenström yhden, Kokemäenkartanon pehtoori Stengrund yhden, Kakkulaisista korpraali Grönhagen yhden ja pappilasta rovasti Tolpo yhden. Listalla on upseereita, jotka eivät maksaneet puuteriveroa, mutta pikaisen katsauksen perusteella tämä yleellisyys tuntuu olleen tapana sotilaspiireissä. Vastaava tendessi oli näkyvissä
Helsingin pitäjän pönkkähameissakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti